Joulukalenteri 24.12.

Tunnelmallista joulua!

Joulukalenteri 23.12.

The QI take on Christmas.

Joulukalenteri 22.12.

Kun pelastusarmeijan joulupatakerääjä sai apua.

Joulukalenteri 21.12.

Fun tattoos.

Joulukalenteri 20.12.

Hihii, pidetäänkö naamiaiset?

Joulukalenteri 19.12.

So, apparently you can play Yann Tiersen's Comptine d'un autre été, l'après-midi like this, too.

Joulukalenteri 18.12.

Miksei Timanttisten näyteikkunoiden esillepano ole koskaan mitään tällaista?

Joulukalenteri 17.12.

Vauvahai (ti ti, tididi)

Joulukalenteri 16.12.

Tämä voi hyvinkin olla totta.

Joulukalenteri 15.12.

Jos minulla olisi kärsivällisyyttä, taitoa ja materiaaleja, tekisin tällaisia joulupipareita.

Joulukalenteri 14.12.

Real human interface.

Joulukalenteri 13.12.

Aww.

Joulukalenteri 12.12.

Telescopic Text.

Joulukalenteri 11.12.

Ei hassumpi muotokuva.

Joulukalenteri 10.12.

Ihmismato.

Joulukalenteri 9.12.

Beware of Cat

Joulukalenteri 8.12.

Panda Bread :D

Joulukalenteri 7.12.

Äänimaisema: asuntolaivassa sateella.

Joulukalenteri 6.12.

Itsenäisyyspäivän(kin) kunniaksi: meille tavallisia tuotteita vähän eri näkökulmasta.

Joulukalenteri 5.12.

The joys of swearing. (parental discretion is advised ;)

Joulukalenteri 4.12

How very Peter Pan of you.

Joulukalenteri 3.12

Good rules to live by.

Joulukalenteri 2.12.

Kauniita unia?

Hyvää joulukuuta

Iihiih, syksy on tavalliseen tapaansa kulunut hurjaa vauhtia, ja yhtäkkiä eletäänkin joulukuuta. Kompensoidakseni radiohiljaisuutta ajattelin pystyttää tänne pienimuotoisen joulukalenterin, eli julkaista joka päivä jouluun asti jonkin hauskan linkin tai kaksi. Tässäpä ensimmäinen:

I Lego NY.

I would like to thank the academy

"Kun tämän palkinnon saa, niin täytyy tehdä seuraavat 7 kohtaa."

1. Kiitä sitä, jolta sait tunnustuksen.

2. Kopioi kuva ja liitä blogiisi.

3. Laita linkki, keneltä sait tunnustuksen.

4. Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä.

5. Anna tunnustus seitsemälle.

6. Linkitä nämä blogissasi.
7. Kerro näille seitsemälle tunnustuksestasi.

Sailalle, Maijalle ja Hannalle kiitokset!
Vai että seitsemän asiaa, jota ette minusta tiedä. Nämä nyt ei mitään valtionsalaisuuksia ole ja ehkä useankin tiedossa, mutta ehkä se ei niin tarkkaa ole.

1. Olen arpinaama. Arpi on kuitenkin varsin hyvin maastoutunut, eikä näy kuin sopivassa vastavalossa.
2. En pääosin jaksa balladeja, sillä ne ovat usein sävelkuluiltaan vähän turhan yksitoikkoisia, ja sanoituksissa tuppaa olemaan yliannostus siirappia ja sokeria. Kamalin kaikista on Toni Braxtonin 'Unbreak my heart'.
3. ...sen sijaan kaikki kappaleet, joissa on jonkinlainen na-na-na -pätkä ovat jollakin tapaa sympaattisia. Poikkeuksena se yksi Nylon Beat -viisu, jonka ärsytyskerroin on suunnilleen samalla tasolla kuin Danone-jogurttimainosten.
4. Suosikkisipsimakuni on Salt & Vinegar.
5. Vietän ihan liikaa aikaa internetissä.
6. Stressaannun epäkuntoa tai vaaratilannetta ilmoittavista merkkivaloista ja -äänistä suunnattomasti.
7. Kuuntelen mielelläni verbaalisesti lahjakkaita, asiastaan innostuneita ihmisiä.

Koska tämä meemi on kiertänyt jo aika kiitettävästi ympäriinsä, en aio haastaa yhtään tiettyä ihmistä, mutta jätän tähän avoimen haasteen; halukkaat saavat poimia tehtävän omaan blogiinsa.

Kansallismaisemissa

Varoitus: seuraava postaus sisältää ihan liikaa kuvia. Joku kilahti kameransa kanssa eikä osannut rajata kuvamäärää sen paremmin tässäkään vaiheessa.

Elämysmatkailu jatkui myös joensuulaistuttuani taas uutta lukuvuotta varten; eilen suuntasimme Tuulin kanssa Kolin upeisiin kansallismaisemiin. Matkat Joensuun rautatieasemalta Kolin kupeeseen ja takaisin taittuivat hyvin kätevästi tilataksilla, opiskelijaystävälliseen(ish) hintaan 9 euroa per suunta. Perillä vaelsimme noin kahdeksan kilometrin lenkin jonka varrella vastaan tulivat kaikki Kolit (Ukko-, Akka- ja Paha-Koli) ja Mäkrävaara, jonka päälle päästäkseen piti kiivetä kolmisensataa metriä varsin jyrkkää mäkeä (kuva alla ei näytä jyrkkyyttä, valitettavasti), joten päivän (hyöty)liikuntakiintiökin täyttyi siinä samalla. Kiipeily oli kuitenkin ehdottomasti vaivan arvoista, maisemat vaaralta olivat mitä mainioimmat. Päivä oli hirmu mukava, aikaa kului sellaiset kahdeksan tuntia, joka oli aika sopiva määrä. Pirunkirkko jäi vielä näkemättä sillä se sijaitsee vähän kauempana, mutta ehkä ensi kerralla.

Lakeuden kutsu ja muita matkakertomuksia

Minusta tuli kesäloman kunniaksi turisti, kotimaanmatkailja. Vietin lähes viikon sompaillen julkisilla kulkuvälineillä ympäri Suomea; ensin Savonlinnasta mökkeilemään Joensuun ystävien kanssa Ähtäriin, sitten Ähtäristä sukulaisvierailulle Porvooseen, josta käsin myös vierailin Helsingissä. Paljon hyvää seuraa, ja juuri sellaista ajankäyttöä kuin lomalla kuuluukin olla.

Mökkireissua oli suunniteltu jo jonkin aikaa, ajatus taisi ihan ensimmäistä kertaa tulla puheeksi joskus viime keväänä. Mökkiläiskokoonpano vaihteli jonkin verran, mutta loppujen lopuksi Ähtäriin kokoontui seitsemän henkeä.

Pariin päivään Ähtärinjärven rannalla mahtui ruokaa ja juomaa, lautapelejä, uimista ja saunomista, lettuja kera vadelmahillon ja itse poimittujen mustikoiden, musiikkia, valvomista, videokameraleikkejä ja kuutamon katselua kaukoputken läpi. Hauskaa kun mikä, ensi vuonna uusiksi!

Ähtäristä puolestaan toisenlaisiin maisemiin, Porvooseen ja Helsinkiin. Lisää hyvää seuraa, ja ihan vähän myös shoppailua. Mukaan tarttui muun muassa kaksi pussillista hyvää teetä kahdesta eri teen erikoisliikkeestä. Halukkaille maistiaisia Joensuussa ;).

Mitäs sitä sitten tekisi?

Eilen oli kesän viimeinen työpäivä. Illalla hengattiin vielä piknikillä, jonne onneksi pääsi aika moni työkaveri. On kyllä ollut tavattoman mukava kesä ainakin töiden suhteen, työkavereiksi eksyi tänä vuonna harvinaisen mukavia ihmisiä (ei sillä etteikö heitä olisi ollut aiempinakin vuosina), joita toivottavasti näkee edes satunnaisesti vielä näin töiden loputtuakin. Elokuussa on nyt siis lomaa, tarjolla kotimaanmatkailua ja rentoutumista. Vähän on vielä orpo olo ja pallo hukassa, mutta eiköhän tämä tästä.

Taidekerho kokoontui

Koska en nähtävästi saa taiteesta tarpeekseni työajalla, matka suuntautui vapaapäivänä kesäiseen, joskin häijyn oloisten lokkien valloittamaan Helsinkiin, ja taidenäyttelyyn. Junamatka kohti pääkaupunkia alkoi aikaisin aamulla ja kului kevyessä horroksessa, ensin taajamakiskobussissa (jonka konduktöörillä, nuorella naisella, oli muuten hieno, rauhoittava ääni, jota kuka tahansa hälytyskeskuksen työntekijä kadehtisi) ja sitten vienosti tuoreelta kaalilta tuoksuvassa Pendolinossa.

Pääasiallinen vierailukohde oli siis Ateneum, ja ennen kaikkea Kalevala-näyttely, jonka näkemisestä oltiin keskusteltu jo jokunen tovi, itse asiassa taideyhdistyksen edellisestä kokoontumiskerrasta lähtien. Ihan varma en kyllä ole, että tykkäsinkö. Sinällään hienoja tauluja, paljon perinteistä ilmaisua ja siinä seassa modernimpaa, mutta jotenkin oma kokemus jäi pinnalliseksi. Toisaalta ehkä hankala verrata, kun Retretissä on niin tottunut siihen, että töistä ja taiteilijoista tietää koulutusviikon ansiosta valtavasti. Siihen taustaan nähden mikä tahansa näyttely, erityisesti ilman opastusta, tuppaa jäämään pintapuoliseksi. Alexander Lindebergin Kalevala-kuvituksista vuodelta 1966 tykkäsin kuitenkin kovasti. Niistä kuvista ei tietenkään ollut, kaikkien perinteiden mukaisesti, postikortteja tarjolla, mikä hieman harmitti. Jotain kivaa löytyi silti Ateneumin kaupasta, nimittäin aika mahtis "our staff is trained to amuse you" -pinssi, joka löysi tiensä tämän asiakaspalvelijan matkaan.

Loppuaika Helsingissä menikin sitten lähinnä hengaillessa, ruokaillessa ja kävellessä ympäriinsä, siitä jopa hieman kuvamateriaalia (tosin joka kuvasta ei ehkä kaupunkia tunnistaisi). Aurinkokin näyttäytyi vähän pilvisen alun jälkeen. Kaiken kaikkiaan mukava päivä, ja seura ennen kaikkea jälleen kerran, mikä tärkeintä, mitä mainiointa.

Tahtoo leffaan

Tässä muutamia kiinnostavia vaihtoehtoja:

Harmillisesti mikään näistä ei ole tarjolla ihan lähiaikoina, joten pitänee tyytyä nauttimaan huomisesta vapaapäivästä.

10 asiaa, jotka olen oppinut kesätöissä.

1. Mukavat kengät parantavat elämänlaatua. Tämän voi kukin kohdallaan testata seisomalla kahdeksan tuntia betonilattialla (muutaman tauon saat pitää, jos on ihan pakko).

2. Nimi ei aina ole enne. Tanhuvaaran urheiluopiston vierailijaryhmä ei välttämättä koostu salskeista urheilijanuorukaisista, eikä Nuorten Miesten Kristillinen Yhdistys ole nuoria miehiä nähnytkään.

3. Aika on suhteellista. Puolen tunnin tauko kuluu silmänräpäyksessä, kun taas puoli tuntia hiljaisessa salissa saa epäilemään rannekellon pattereiden elinvoimaa.

4. Viikonpäivillä on rajatusti merkitystä. Lauantait erottaa siitä, että silloin ei pääse töiden jälkeen kauppaan, vaikka kuinka kävisi oven takana norkoilemassa.

5. Lastenrattaat on mahtava keksintö.

6. Valtaosalla ihmisistä ei ole niin originaali huumorintaju kuin he itse kuvittelevat.

7. Asiakaspalvelijalla oletetaan olevan valta korjata kaikki hallitsevasta säätilasta melusaasteeseen ja näyttelyripustukseen. Kiitos palautteesta, vien viestiä eteenpäin (ja vienkin, sen lupaan, paitsi ehkä säävalitukset).

8. Puhe Crocsien suosiosta ei ole liioiteltua.

9. Nimikyltissä olevat kielitarrat -ja erityisesti jonkin kielitarran puute- jäävät huomiotta asiakkailta, vahingossa tai tarkoituksella. Nimim. asiakaspalvelija, joka on tänä kesänä puhunut enemmän ruotsia (koulun ulkopuolella) kuin koko elämänsä aikana yhteensä.

10. Kesän pelastus on mahtavat työkaverit <3.

Lopuksi täysin asiaan kuulumaton linkkivinkki; ranskalaisilla on hienoja postimerkkejä!

Eväsvarustelua (a.k.a. coolest lunch EVER)

Olen tämän muutamalle jo esitellytkin, mutta hehkutan vielä. Näin kesäisin eväsrumba kiihtyy aina huippuunsa, kahdeksan tuntia töissä kun vaatii jonkinasteista tankkausta kesken päivän. Omat evääni kulkevat jokseenkin uskollisesti linjaa voileipiä-salaattia-hedelmiä-myslipatukoita, mutta ehkä vielä joku päivä repäisen, ja väkerrän aamulla tällaiset eväät:

Tuli kesä kesä kesä

Toistaiseksi vaan sateinen sellainen, taivas tipahtelee niskaan tämän tästä (onneksi en ole gallialainen :). Kesän pääelementti on tänäkin vuonna tuo eräs taidekeskus Punkaharjulla. Tämän vuoden näyttelyt on miusta varsin kivat ja monipuoliset, joskin lastennäyttelyssä pyörivän videon rallatus vähän stressaa. Laskeskelin tuossa yksi hiljainen päivä että näen yhden ja saman Karvakuonojen Salapoliisitoimisto -jakson n. 240 kertaa tämän kesän aikana. Ja yhden jakson aikana tulee sama biisi kolme kertaa...

Oma suosikki tämän kesän näyttelyistä on kolmanneksen Himmelblaun näyttelytilaa täyttävä Marja Pirilän Puhuva Talo -näyttely, ihan huikaisevan kauniita, camera obscura -tekniikalla otettuja valokuvia. Päänäyttelystä tykkään myös, enkä vähiten sen takia että sitä oli rakentamassa ehkä maailman sympaattisin ja asiastaan innostunein kuraattori, joka kyllä tartutti intonsa minuunkin.

Vapaapäivät on ainakin tähän asti menneet aika lailla kotona hiippaillessa ja satunnaisesti kodinhengetärpisteitä keräillen. Olen myös vieraillut ahkerasti kirjastossa, kiva kun on pitkästä aikaa mahdollista lukea ihan sitä mitä itseä huvittaa. Tällä hetkellä haluan lukea suomeksi, sillä tuntuu siltä että suomen kielen sanavarastossani ja yleisessä ilmaisussa on, noloa kyllä, parantamisen varaa. Sen siitä saa kun viettää valtaosan vuotta lukemalla ja kirjoittamalla englantia.

Google Analytics on kiva

Sen avulla näkee mm. sen, millä hakusanoilla tänne on eksytty. 

Viime aikojen listalla:

- el naturalista laukkuja (-- kivojahan ne on, mutta ihan pirun kalliita)

- happihyppely (-- tekee terää aina välillä)

- moleskine kalenterit (-- miulla on, toimii, suosittelen)

- montrealiin (-- mene ihmeessä, kiva paikka)

- new yorkin outlet (-- tästä en tiedä mitään, pahoitteluni)

- port dalhousie (-- myöskin kiva paikka)

- ranch kastike reseptejä (-- mie käytän ihan Saarioisten valmista, mutta tässäpä yksi)

- sanna lötjönen (-- löysitkö ihmisen jota etsit?? ;)

Voihan viisut

Marialle ja Sailalle edellisten kommenttien pohjalta vastaisin että mie oon aina valmis ompeluseuran ja/tai marttakerhon kokoontumiseen ;). Ja leffailtahan kannattaa aina.

Viisut oli ja meni, äänestäjien suosion hakemisessa käytettiin kovin vaihtelevia keinoja. Miun suosikin Portugalin sijoitus jäi vähän vaatimattomaksi. Sääli sillä kappale oli kiva, laulajalla oli varsin hyvä ääni ja taustamusikantit näytti ehkä iloisimmilta ikinä. Onnea silti Norjalle, vaikka olen edelleen sitä mieltä että siinä biisissä ei ollu muuta hyvää kuin viulusoolot. Ensimmäistä kertaa elämässäni muuten äänestin Euroviisuissa (tai ylipäätään missään tv-kisassa), että kokemus kai sekin.

Parental unit kävi tänään vierailulla, isä kannustamassa sukulaispoikia jotka oli ajamassa rallia Ylämyllyllä ja äiti tuli shoppailemaan. Lisäksi selvisi että siirtymä Savonlinnan tapahtunee ensi lauantaina. Ensi viikolla pitäisi vielä raapia nuo hemmetin esseet valmiiksi ja viikon päästä pitäisi taas alkaa etsiä asiakaspalvelumoodia.

Niin ja vielä, hihii. Go Isabella Rossellini!

Minne katosi päivät?

Itse asiassa, minne katosi koko kevätlukukausi? Viimeiset vajaat kuusi kuukautta ovat hujahtaneet silmänräpäyksessä, liekö syynä rutiinit joihin solahtaa mukaan nopeasti. Tuntuu etten ole tehnyt kevään aikana mitään mainitsemisen arvoista, lähinnä koulua koulua vain, mutta tässä kuitenkin jotain kevään aikana tapahtunutta:

Keväällä 2009 olen

- opiskellut

- ollut opiskelematta

- tuntenut huonoa omatuntoa laiskottelemisestani

- laiskotellut silti

- oppinut ranskaa, sosiolingvistiikkaa ja Shakespearen näytelmistä (ainakin). Voi kun tuo ranska joskus vielä jäisikin päähän. 

- löytänyt Spotifyn <3

- ihastellut kissanpentuja, vaikkakin vain virtuaalisesti

- nauttinut SMGn keikasta

- käynyt pubivisoissa

- tuntenut matkakuumetta

- hankkinut taidetta (ihan pikkujuttuja, mutta tärkeitä itselle)

- nähnyt piirrustuksen talosta, jonka tapaisessa voisi olla hauska asua

- oppinut uuden suklaahippupikkuleipäreseptin

- odottanut kevättä malttamattomasti

- hermostunut kevään tultua siitepölykauteen

- osallistunut ja ollut järjestämässä enkkisten kansallista tapaamista

- adoptoinut kasveja jotka ovat - hämmentävää kyllä - edelleen hengissä (kopkop)

- palautellut mieleen neulomisen saloja - neulomisinto tosin vähän laantui kylmien ilmojen kaikotessa

- listannut pitkän litanian kirjoja ja leffoja joihin pitäisi tutustua kesälomalla (kun tunnetusti "on aikaa"), nähtäväksi jää minkä verran listaa saa lyhennettyä

Meemeilyä

Jottei vahingossakaan tulisi tehtyä mitään hyödyllistä.

-A haastoi penkomaan valokuvakansioita. Neljännessä kansiossa ei ollut neljättä kuvaa vaan aika turha videonpätkä varmaan toissa joululta, joten valitsin sellaisen kansion jossa oli yli kolme kuvaa. Tämä on Galwaysta jokunen pääsiäinen sitten. 

Toinen meemi koskee ruokaa ja on utelumallinen, joskus bongasin sen täältä. 

1. Miten haluat munasi?

Keitettynä (3-6 min). 

2. Kuinka nautit kahvisi/teesi?

Teeni. Riippuu laadusta. Mustat teet maidon ja sokerin kera, yrttimallit hunajalla.

3. Suosikkiaamiaisruokasi?

Miulla ei ole vakiosuosikkiruokaa, mutta tykkään isoista aamiaisista joita ei tartte itse laittaa (epätavallista, eikö). Esimerkiksi taannoisella Helsingin reissulla nautittu brunssi oli aika mainio. 

4. Maapähkinävoi?

Sopii hyvin yhteen suklaan kanssa. Peanut butter M&M's, mums. 

5. Millaisen kastikkeen haluat salaatillesi?

Joko oliiviöljy + balsamico -combon tai sit ranch-kastikkeen (ruokaisamman salaatin seuraksi).

6. Colaa vai Pepsiä?

Tavallinen cokis mutta sokeriton pepsi.

7. Laiskottaa, mitä teet?

Pastaa kera kastikkeen.

8. Laiskottaa todella, mitä pizzaa tilaat?

Joko juustomallin tai sit jauhelihaisen yksilön.

9. Tuntuisi vähän kokkailulta, mitä teet?

Jotain yksinkertaista. Ei miun taidot riitä mihinkään monimutkaiseen. Tai sit leivon. 

10. Saatko jostain ruuasta hyviä muistoja?

En varsinaisesti. Britanniassa aupaireillessani tosin sain kokeilla ihan mahtavia uusia ruokalajeja kiitos isäntäperheen emännän, joka oli hirmu hyvä kokki. 

11. Saatko jostain ruuasta huonoja muistoja. 

Juu. Ala-asteen koulukeittiö pilasi mielenkiintoni tomaattisilakoihin täydellisesti.

12. Muistuttaako joku ruoka sinua jostakusta?

Yleensä jonkin reseptin opettaja tai kertoja tulee aina sitä tiettyä reseptiä toteutettaessa mieleen. 

13. Onko olemassa ruokaa, josta kieltäytyisit?

Juu. 

14. Mikä oli lapsena lempiruokasi?

Spagetti ja jauhelihakastike. 

15. Oliko sinulla lapsena ruoka jota vihasit, mutta jota nyt rakastat?

Viha ei ehkä ole muuttunut rakkaudeksi, mutta olen kyllä oppinut syömään monia pienenä vihaamiani ruokia. Lisäksi suhtaudun varmasti avoimemmin nykyisin uusien annoksien maisteluun. 

16. Oliko sinulla lapsena ruokaa jota rakastit, mutta jota nyt vihaat?

Suhtaudun kaupan pinaattilettuihin nykyisin huomattavasti epäluuloisemmin kuin lapsena. 

17. Lempihedelmäsi ja -vihanneksesi. 

Satsuma ja kurkku. Tykkään kyllä aika kattavasti hedelmistä ja vihanneksista. 

18. Lempiroskaruokasi?

Pizza.

19. Lempivälipalasi?

Leipä kera päällysteiden.

20. Onko sinulla outoja ruokatottumuksia?

Ei...kai...

21. Olet dieetillä. Mitä syöt?

En ole dieetillä. 

22. Diettisi päättyy. Mitä saisi olla?

Jotain hyvää.

23. Miten tulisena tilaat intialaisen/thaikkusi?

Ruoka saa olla sen verran tulista että siinä on makua ja pieni polte, muttei niin tulista ettei ruuasta maista muuta kuin chilin. 

24. Saako olla juotavaa?

Kyllä, kiitos. Vettä, maitoa tai viiniä ruuan kanssa.

25. Punaista vai valkoista?

Mitä? Viiniä? Molemmat käy, tosin punaisen seurana olisi hyvä olla jotain syötävää.

26. Lempijälkiruokasi?

Mudcake.

27. Täydellinen yömyssy?

En harrasta. 

Vastahaastan -A:n, muutkin saa toki halutessaan pohtia ruokamieltymyksiään. 

 

Viikonlopun tehtävälista

- siivous, pyykkäys, tiskaus ja muut kotityöt

- kaksi vaihtoraporttia

- ranskan compte rendu

- sosiolingvistiikan esitelmä

- visa

- ensimmäisen sukan loppuunvalmistus

- Measure for Measure:n esitelmän aloittaminen

- keittiöjakkaralla kiipeily jotta pimennysverhot saa ikkunaan roikkumaan

- lenkkeily

- kevään saapumisen malttamaton odottelu

Ruokaisaa asiaa

Olen tutkinut viime aikoina keittokirjoja, tavoitteena löytää jotain uutta laitettavaa. Joensuun kirjastossa on aika kivat valikoimat, tämän hetken suosikkeja ovat Saara Törmän "Saa vaivata" ja "Keittokomero ja huone" -nimiset opukset. Vaikea olla pitämättä keittokirjailijasta joka antaa ruuille nimiä kuten "illallinen tulitikkutehtaalla" (itämainen pata) ja Boris (punajuurikeitto) ja toteaa, että suklaatorttu on ihmiselle hyväksi. 

Nuo molemmat kirjat on muuten sellaisiä yksilöitä, joista on painos loppu. Jos siis kyseiset opukset sattuu kuitenkni joskus silmään kirjakaupassa tai antikvariaatissa, ne saa poimia talteen ja lähettää Joensuuhun, maksan takautuvasti. 

Lopuksi vielä linkkivinkki, en oikeastaan suuremmin pidä ruusukuvioisesta mistään, mutta tällainen kupponen vaikka sokerikkona olisi aikas mainio.

Siivousfilosofia

Ihan mahtavaa! Nimim. siivouspäivää pakon edestä viettävä.

Jätätän

Elän edelleen vahvasti vuotta 2008. Pari ekaa viikkoa luennoilla kirjoitin sitkeästi oikeaan yläreunaan päiväyksen perään -08. Ja äsken tuntemattoman Flickr-matkakuvia selaillessani aivoni tulkitsivat automaattisesti vuoden 2007 albumin tuoreimmaksi.

Ei kuulu kummempia. Sain tänään kuulla veripalvelussa, että olen karanteenissa maaliskuuhun asti (tiesin tämän teoriassa, mutta olin autuaasti unohtanut). Tervetuloa takaisin maaliskuun puolen välin jälkeen, käyhän kahvilla ennen lähtöäsi. Ulkona on kylmää mutta auringonpilkahdus teki terää.

Haloo Helsinki

 

Olipas kiva viikonloppu. Tarjolla oli hyvää seuraa, hyvää ruokaa intialaisessa ravintolassa  ja brunssilla jossa sai tuoreita croissantteja, teevaraston kartutusta, vierailut Ateneumiin ja Suomenlinnaan, edellisessä kiva valokuvanäyttely ja vähän vähemmän kiva ja enemmän outo Mika Waltarin taiteilijasuosikeista kertova kokoelma. Jälkimmäiseen tein ensivierailuni; oikein sympaattinen paikka. Ja ihan mahtavaa, että myös lautta voi olla joukkoliikennettä. Kamera olisi pitänyt ymmärtää ottaa esille jo ennen Suomenlinnan vierailua, mutta muuten tilaisin lisää tällaisia viikonloppuja :).

Kommenttilaatikon puolelta kuului ininää taholta, jotka ovat itse päivittäneet kuulumisiaan 16. JOULUKUUTA. Vinkvink. 

Mutta joo, ehkä sitä voisi jatkaa yhteydenpitoa tätäkin kautta, ainakin satunnaisesti, jos jotain kerrottavaa sattuu olemaan.

Palailin siis Suomeen tuossa joulukuun puolessa välissä. Matkustaminen vei kauan, tosin hieman tuuriakin oli mukana. Toinen matkalaukuista nimittäin ylitti sallitun 23 kg, mutta selvisin check-innistä pelkällä nuhtelulla ja lupauksella pakata ensi kerralla kevyemmin (hmm). Myös lentokoneessa kävi siinä mielessä onnekkaasti että miun alkuperäistä istumapaikkaa tarvittiin johonkin muuhun käyttöön, joten minut ja vierustoverini siirrettiin Economy-luokasta Economy plus -luokkaan, jonka ero näkyy lähinnä jalkatilassa ja kuulokkeiden mallissa, mutta eipä tuo haitannutkaan. 

Suomessa aikaeroväsymys ja kaamos heittelivät unirytmiä herttaisesti. Ekaan viikkoon ei tainnut auringosta näkyä vilaustakaan, joten ne valoisatkin hetket olivat valoisimmillaankin hämyisiä. Kuulin muuten tänään radiosta, että pohjoisessakin alkaa kaamoskauden pahin osuus olla ohi, eli aurinko paistaa(?) sielläkin tunnin verran päivässä. Tunnin!

Joulu ja uusivuosi menivät vielä lisäksi flunssaillessa, joten aika rennosti sujui aika useamman viikon tällä puolella Atlanttia. 

Joensuuta olen puolestaan asuttanut  nyt noin kahden viikon verran. Muuttaminen nyt on aina tuskaista, mutta kyllä tässä kämpässä on taas kiva olla asuntolan hulinan jälkeen. Tanssiva karhukin on löytänyt paikkansa kirjahyllystä ja sillä on seuranaan pieni norsu joka tuli Miran mukana Namibiasta. 

Kevään lukujärjestys näyttää kivalta, joskaan töiltä ei taida välttyä. Listalla on muunmuassa Kielen variaatiota ja kielikontaktitutkimukseen tutustumista, sosiolingvistiikkaa, Shakespearen komedioita ja Ranskan historiaa.