Byrokratiaa

Homman nimi on tämä: tarvitsen Brockin opiskelijakortin lisäksi kansainvälisen ISIC-kortin, jolla saa täällä alennuksia bussi- ja junaliikenteestä. Koska varsinaisen opiskelijakortin saaminen sujui hyvin kivuttomasti (hommaan taisi kulua aikaa ehkä kymmenen minuuttia), ajattelin, että ei tämäkään voi kovin iso juttu olla. Kävin tänä aamuna ostoskeskuksen kuva-automaatissa (4 kuvaa 4 dollaria, eli ihan kohtuuhintainen), ja vaikka en ole ihan varma, että tunnistanko itseni kuvasta, passikuva korttiin kumminkin on valmiina. Marssittiin sitten Candacen, toisen vaihtarin, kanssa oppilaskunnan toimistoon, josta korttia saa hakea. Meille molemmille ojennettiin kaavake, jossa kyseltiin perusyhteystietoja ja todistusta siitä, että olemme päätoimisia opiskelijoita. Jälkimmäinen osuus osoittautui odotettua haasteellisemmaksi. Todistukseksi kelpaa leima jonka saa opiskelijapalveluiden kansliasta (joka on toisella puolella kampusta, go figure...). No, ei siinä mitään, sinne siis. Paikan päälle päästyämme kanslisti ystävällisesti ilmoitti meille, että juu leiman saa kyllä täältä, se maksaa viisi dollaria ja hakupaperin voi hakea leimattuna takaisin kahden (2) työpäivän kuluttua. Just. Sen paperin läpikäymiseen ja leimaamiseen menee max. 10 sekuntia, mutta ihan kuinka vaan. Nähtäväksi jää, että kuinka kauan varsinaisen kortin saamiseen menee. Prosessista vaan tulee vahvasti mieleen tämä pätkä (filmi on ranskankielinen, mutta pääpiirteissään juoni on se, että Asterixin ja Obelixin pitää saada kaavake A-38 virastosta):

Hehkutan vielä täälläkin

Hennalle kiitos kortista (ja Tiinalle ja Pinjalle kiitos terkuista) :D! Miusta on niin kiva saada etanapostia aina välillä. Ja tuo kortti on vielä ihan tosi söpö.

Kamerakriisi, viinifestivaalit ja yliopistolätkää

Siinä aiheitamme lähipäiviltä, höysteenä jonkin verran opiskelua, täällä tosiaan tykätään esitelmistä ja esseistä ihan pitkin lukukautta, joten niiden parissa saa puurtaa varsin runsaasti lähi(kin)viikkoina.

Tämä viesti on tosiaan kuvaton, miun vanha, ei-niin-uskollinen kamerani sanoi sopimuksen irti tuossa toissapäivänä. Se on kiukutellut aiemminkin ikänsä ja jokusen saamansa kolhun takia, mut nyt se ei enää kerta kaikkiaan toimi. Koska en suostu viettämään täällä aikaani kameratta (suunnitelmissa on reissuja mm. New Yorkiin, Montrealiin ja Ottawaan joista olisi kiva saada muutama kuva muistoksi), kävin eilen hankkimassa uuden. Se ei kuitenkaan ehtinyt eilisten tapahtumien dokumentointiin, joten toistaiseksi ollaan ilman kuvia, lisään todennäköisesti muutaman sen jälkeen kun olen saanut niitä kopioitua kameran kanssa liikkuneilta.

St. Catharines järjestää joka vuosi viinifestivaalit, Niagara Grapes and Wine Festival on kolmessa eri osassa, yksi osa tammikuussa, toinen heinäkuussa ja kolmas nyt syyskuussa. Syyskuun osuus kestää reilun viikon, ja tapahtumia on ollut runsaasti. Läheskään kaikkeen ei voi osallistua, ja erityisesti parin mielenkiintoisen keikan missaaminen harmittaa, mutta joka paikkaan ei kerta kaikkiaan repeä. Eilen kuitenkin vuorossa oli tapahtuma, joka järjestettiin kätevästi miun asuntolan ulkopuolella. Kyseessä oli Grape Stomping, eli...no, tallottiin viinirypäleitä. Stompingiin piti ilmoittautua joukkueina, ja jokaiselle joukkueelle oli sitten varattu alue ja saavillinen viinirypäleitä murskattavaksi. Parhaiten pukeutunut joukkue myös palkittiin (meidän joukkueella ei ollut asua, mut hauskaa oli silti). Rypäleet tosiaan tallottiin ihan puhtaalla lihasvoimalla, ja loppuvaiheessa murskatut rypäleet olivat myös oivallisia aseita naapurijoukkueen tulittamiseen. Sottaista? Kyllä. Hauskaa? Erittäin. Murskattujen rypäleenkuorten ja muun roskan saaminen irti hiuksista olikin sitten jo toinen juttu.

Illalla puolestaan mentiin katsomaan Brockin ja Guelphin välistä lätkäpeliä. Olin unohtanut kuinka viileää jäähallissa onkaan, joten vähän vilu meinasi tulla, mutta muuten oli kyllä ihan hurjan hauskaa. Meidän joukkue voitti 4-3, ja peli oli kivan tasainen, joukkueet teki maaleja vuorotellen ja ratkaisumaali tuli ihan viime minuuteilla. Oman viihdearvonsa tarjosi myös ne vaihtarit jotka näki jääkiekkoa ensimmäistä kertaa :). Haastetta tuli puolestaan siitä, kun yritin selittää sääntöjä oman, hatarahkon, tietopohjani kautta. Mikä hemmetti on poikittainen maila englanniksi?

Päivällinen bahamalaisittain

Hyvää oli. Ja mukavaa vaihtelua asuntolaruokailuun. Tuli vaan ikävä omaa keittiötä, ja ennen kaikkea jääkaappia.

Rento viikonloppu

Tämä viikonloppu menee aika rauhallisissa merkeissä. Tänään oltiin keskustassa Taran, Jennyn ja Williamin kanssa, ja käytiin lounaalla, torilla ja Niagaran viinifestivaaleilla, jossa maistelin ice winea, hyvää (ja KALLISTA) jälkiruokaviiniä, joka tehdään jäätyneistä rypäleistä. Lisäksi kävimme ruokaostoksilla, sillä huomenna Tara laittaa bahamalaista ruokaa, ja myös miut on kutsuttu syömään ja avustamaan ruoanlaitossa, ilmoittaudun kuorimaveitseni (mitä, eikö kaikki ota kuorimaveistä mukaan matkalle?) kanssa palvelukseen huomisaamuna kello kymmenen. Raportti seuraa myöhemmin.

Käynti ruokakaupassa on täällä edelleenkin jonkinlainen elämys, vaikka siellä on jo jokusen kerran ehtinyt piipahtaa. Se vaan on niin erilaista. Pakkauskoot on välillä aika huimia, esimerkiksi riisiä ja pastaa voi saada suurimmillaan kahdeksan kilon pusseissa. Hilpeyttä aiheuttaa (kuulemma useinpien ulkomaalaisten joukossa) maito, jota myydään paitsi meille tutuissa tetroissa myös muovipusseissa (!). Itse olen myös suurella mielenkiinnolla jo muutaman kerran hedelmäosastolla vieraillessani tutkinut hedelmille tarkoitettua pesuainetta. Onko paikalliset vaan neuroottisempia hedelmien puhtauden suhteen, vai onko niissä täällä enemmän lisäaineita? Ja miksei Fairy kelpaa, kun tuokin aine pitää huuhdella vedellä pois? Shrek-pastan huomasin tänään ensimmäistä kertaa.

Onko muuten jotain erityistä, mitä haluaisitte miun elosta täällä tietää? Kysymyksiä saa esittää.

Usvainen Toronto

Tänään oli kansainvälisten opiskelijapalveluiden järjestämä Toronton reissu. Koulun puolesta siis tarjottiin kyyti yliopistolta Torontoon ja takaisin, ja paikan päällä oli reilu seitsemän tuntia aikaa tehdä mitä halusi. Itse lähinnä kävelin ympäri kaupunkia Jennyn, Candacen, Williamin ja Barbran kanssa. Kilometreja taittui jokunen. Ilma ei ollut paras mahdollinen, se alkoi sumuisena ja taittui loppuajaksi sumuiseksi ja vetiseksi (= satoi, kovaa.), mutta kaupunki onnistui silti vaikuttamaan. Takaisin on päästävä, ja ensi kerralla ehkä kierrellään pienempää aluetta pidempään, jotta ehtii katsella maisemia rauhassa. Usva muuten teki yläilmoissa olevista maisemista aika vekkulin näköisiä, ihan kuin joku olisi ottanut pyyhekumin käteen ja kumittanut rakennusten yläosat haaleiksi. Ylimmässä kuvassa on siis CN Tower, eli yksi maailman korkeimmista rakennuksista. Vierailu torniin sisälle jäi odottamaan kirkkaampia ilmoja, jolloin näkymistä saa todennäköisesti enemmän irti.

Arkirutiinien opettelua.

Ensimmäinen kokonainen opiskeluviikko täynnä. Luvassa mielenkiintoinen syksy, ja aika eri lailla rytmitetty kuin mitä Joensuussa olisi. Viikkotunteja ei ole kuin 12 (oppitunnit muuten kestävät joko 50 tai 100 minuuttia), mutta luokkahuoneen ulkopuolellekin riittää kyllä tekemistä. Kaikki kurssini ovat rakennetta luento + seminaari, eli joka viikko on kahden tunnin luento ja tunnin seminaari, jossa syvennetään aihetta, lähinnä keskusteluiden ja opiskelijoiden pitämien esitelmien avulla. Opiskelijoiden oletetaan valmistautuvan molempiin etukäteen lukumateriaalien avulla. Lisäksi kaikkiin kursseihin kuuluu esseitä ja useimpiin myös tentti. Pikanttina yksityiskohtana on se, että vaikka oma pedagogisten orientoiva harjoitteluni jääkin ensi vuodelle, yhteen kurssiini täällä liittyy hyvin samankaltainen harjoittelu, sillä käymmen kymmenen viikon ajan seuraamassa kielikursseja kolme tuntia viikossa, ja teemme näiden pohjalta raportit oppimastamme.

Kampusalueella sijaitsee myös kuntokeskus, jossa on mahdollista käydä salilla, jumpissa, uimassa, juoksemassa ja pelaamassa erilaisia pelejä. Itse ostin kausikortin jumppa- ja spinningtunneille, ja ensimmäisen kerran kävin urheilemassa eilen. Tehokasta oli, useamman kuukauden jumppatauon ansiosta lihakset ilmoittavat olinpaikoistaan ja tämänhetkinen notkeustila muistuttaa kokovartalolukkoa... No jospa kroppa vetreytyisi sunnuntaihin mennessä, silloin olisi tarkoitus taas kiusata itseään.

Ihmiset täällä on tosi mukavia, kanadalaisia olen tavannut lähinnä asuntolassa ja luennoilla, mutta muiden vaihtarien kanssa on tullut vietettyä enemmän aikaa. Meitä on täällä ainakin Saksasta, Ranskasta, Itävallasta, Briteistä, Tanskasta, Ruotsista, Italiasta, Venäjältä, Belgiasta, Etelä-Afrikasta, Meksikosta, Bahamalta, USA:sta, Koreasta, Kiinasta, Australiasta, Suomesta, ja, ja ja...unohdin taatusti jonkun maan.

Sellaista tältä erää. Huomenna Torontoon!

Niagara Falls

Eilen oli täysi päivä, joka alkoi uusille vaihtareille pakollisella orientaatiolla kello yhdeksän. Opittuamme Kanadan verojärjestelmästä ja vaihto- ja kansainvälisiä oppilaita koskevista säädöksistä työpaikkojen suhteen, yliopiston liikuntamahdollisuuksista, turvallisuusasioista ja vapaa-ajanviettomahdollisuuksista sekä syötyämme lounaan oli aika suunnata kohti Niagaran putouksia. Putokset tuli nähtyä läheltä ja kaukaa; edestä, ylhäältä ja sivulta; niiden taaksekin olisi päässyt mutta se on kuulemma kallista ja turhaa, kun nähtävissä ei ole juuri muuta kuin kalliota. Hienot ne on, edelleen :). Vastapainoksi muu kaupunki olikin sitten karmivuudessaan jopa hieman huvittava turistirysä. Brockiin palattiin joskus iltaseitsemän maissa, ja illalla käytiin vielä pienessä ryhmässä hohtokeilaamassa.

Port Dalhousie

Port Dalhousiessa, tämän kaupungin pohjoisosassa, Ontario-järven rannalla sijaitsevassa satamassa/hiekkarannalla pidettiin grillijuhlat perjantai-iltana. Vaikka sää oli aika kammottava varsinkin loppuillasta, tarjolla oli mukavaa seuraa, hyvää ruokaa ja hienot maisemat (pitänee tosin vielä palata jos tulee lämpimiä ja aurinkoisia päiviä, alueella voisi olla vielä kivempaa). Alueella oli myös hirmu kotoisia baareja, mm. yksi nimeltänsä "Welcome to my village", jossa istuttiin iltaa.

St. Catharines

Terveisiä St. Kitts'stä!
Saavuin tänne maanantaina, ja koko orientaatioviikko on ollut melkoista hulinaa. Uusia ihmisiä on tullut tavattua runsaasti, ja varsinkin toisten vaihtareiden kanssa on tullut vietettyä paljon aikaa. Kampusaluekin alkaa päivä päivältä tuntua tutummalta, vaikka aluksi paikka tuntui kovin sekavalta. Asun siis DeCew -nimisessä asuntolassa, joka on kampuksen asuntoloista vanhin. Se näkyy mm. huoneiden kalusteissa, mutta ei niin paljon, että asia varsinaisesti häiritsisi. Yllä jokunen kuva huoneestani sekä maisemasta, joka avautuu ikkunasta vasemmalle. Asuntolassa asuu enimmäkseen ensimmäisen vuoden opiskelijoita, eli 17- ja 18-vuotiaita. Toisin sanoen tunnen oloni joskus vanhaksi ;). Omanikäistä seuraa on kumminkin löytynyt muiden vaihtareiden joukosta.

Yliopiston orientaatioviikko alkoi tosiaan maanantaina (joka oli myös kampuksella asuvien muuttopäivä) ja jatkuu sunnuntaille asti. Ohjelmassa on ollut mm. shoppailureissuja Walmartiin ja Ikeaan - tosi tarpeellisia sillä asuntolan puolesta ei tullut kuin ihan perusjutut, mm. tyyny ja täkki sekä lakanat piti ostaa itse - tutustumiskierroksia kampukselle ja kaupunkiin, ja erilaisia sosiaalisia tapahtumia, kuten bileitä, ulkoilmaleffailtoja ja grillijuhlia (tulossa tänä iltana). Luennot alkoivat torstaina, omalta osaltani tosin vasta tänä aamuna, osallistuin kanadalaista kulttuuria käsittelevän kurssin luennolle. Paikallinen opiskelutyyli vaikuttaa mielenkiintoiselta, kursseihin kuuluu usein luentoja ja seminaareja, ja seminaareissa käsitellään luennon aihetta pienemmissä ryhmissä. Opiskelijan tuntiaktiivisuus seminaareissa vaikuttaa suuresti arvosanaan (eli parasta päästä äkkiä eroon esiintymiskammoista). Lisäksi kirjoitetaan esseitä ja tehdään ainakin lopputentti, joskus myös välitentti tai -tenttejä.