Paluu Montrealiin

Hiphei. Vapaus kouluvelvollisuuksista koitti viime perjantaina kello 11:05, kun raapustin viimeisen sanan tenttipaperiin (sivulle 30, yksipuoleisia onneksi, mutta jokseenkin pitkään sain tarinoida, sen verran laajoja olivat kysymykset. Hienoista käsikramppia oli ilmassa). Vajaan viikon käytin vielä matkustelemiseen, ensimmäinen pysähdys oli Lontoossa, kävin palauttamassa lainaamani tavarat Saralle ja Frankille, ja viemässä sinne joululahjan, ja maanantaina puolestaan suuntasin kohti Montrealia.

Tästä(kin) suunnasta katsottuna Montreal on kaukana. Torontosta matkaan kului bussilla seitsemän tuntia. Matkatyynystä tuli hyvä ystävä, helpotti nukkumista mukavasti. Majoitus järjestyi myös aika kivasti; Saran ystävän Margaretin ystävät Chris ja Madeline asuvat Montrealissa, ja tarjosivat minulle yöpymispaikan vierailun ajaksi. Hurjan ystävällistä, otin tarjouksen kiitollisena vastaan. Samalla sainkin sitten myös ranskan kielikylvyn, silla Madelinen äidinkieli on ranska, ja hän puhui minulle ranskaa koko vierailun ajan (yleisranskaa, ei quebeciläiselllä aksentilla, onneksi, helpotti ymmärtämistä). Puhumista ja kuullunymmärtämistä sai treenata myös kaupungilla ihan kivasti.

Knoppitietoa: maantieteellisesti Montreal sijaitsee yhtä kaukana Kanadan länsirannikosta kuin Euroopan länsirannikosta. Hih.

Vierailuni aikana sää oli jokseenkin kurja, sakea lumipyry vähensi valokuvien määrää runsaasti. Ilma muuttui kauniiksi keskiviikkoiltana neljän maissa; viiden tietämillä on pimeää. Torstaiaamuna, kun matkustin pois kaupungista, ilma oli kaunis, kuulas ja aurinkoinen. Mur.

Ehdin siis viettäää kaksi kokonaista päivää Montrealissa, toiset kaksi päivää menivätkin matkustamiseen. Tiistaina kävin ensin Montréal Musee des Beaux Arts - museossa, ja iltapäivällä vierailin vanhan kaupungin Église Notre Dame -kirkossa, jossa olisin halunnut käydä sisällä jo edellisellä reissulla. Kaunis se toden totta oli, eivät suotta kehuneet. Vähän kyllä hommassa oli rahastuksen makua; sisäänpääsy oli viisi dollaria, ja sisällä kirkossa oli puolestaan myynnissä sitä sun tätä, mm. kynttilöitä sai sytyttää palamaan (neljän tunnin tai neljän päivän kynttilä) lahjoitusta vastaan. Mutta joka tapauksessa, kaunis kirkko.

Keskiviikkona puolestaan kävin aamusta Biôdomessa, eli neljää Amerikoissa esiintyvää ekosysteemiä esittelevässä keskuksessa. Hauska paikka, erityisesti etelämantereen pingviinit olivat oikein hupaisia, vaikka ressukoiden vähän ahtaan oloinen elintila vähän ahdistikin.

Biodôme sijaitsee Montrealin olympiastadionin kupeessa. Itse stadion on surullisenkuuluisa; se rakennettiin vuoden -76 olympialaisiin, ja stadionin suunnitelleelle arkkitehdille kerrottiin, että raha ei ole este. Kyseinen arkkitehti otti kaiken irti vapaudestaan, ja stadionista tuli niin kallis, että Montreal sai sen maksettua kokonaan vasta pari vuotta sitten. Hups.

Biodômen jälkeen suuntasin taas kaupungin keskustaan, ja piipahdin Montrealin nykytaiteen museossa, joka oli aika pieni mutta hauska paikka. Päänäyttelynä oli "Sympathy for the Devil: Art and Rock and Roll since 1967" - oikein kiinnostava ja monipuolinen näyttely. Lisäksi esillä oli muutaman Quebeciläisen nykytaiteilijan töitä.

Keskiviikkoiltapäivänä kävin vielä leffassa; kävin Madelinen suosituksesta katsomassa Babine -nimisen, Quebeciläisen ohjaajan ja näyttelijän Luc Picardin elokuvan, joka oli kyllä hurjan sympaattinen. Lisäksi ihan uusi kokemus oli se, että olin ainoa ihminen salissa; ketään muuta ei ilmeisesti kiinnostanut paikallinen elokuva, ainakaan viideltä iltapäivällä.



Elokuvateatteri sijaitsi Pepsi Centressä, joka puolestaan on vanha Montreal Canadiensien kotihalli. Jäähallielementti on hauskasti säilytetty keskuksessa, kuten kuvasta näkyy.



Torstai meni taas lähinnä bussissa istuessa. Ja nyt onkin jo paluulento tosi lähellä. Se on sekä mukavaa, että haikeaa. Nämä viimeiset päivät menevät lähinnä pakkaillessa ja siinä, että yritän nähdä kaikki kaverit vielä viimeisen kerran. Sunnuntaina olenkin sitten jo ihan tutuissa maisemissa.

Joulukuu. Oho.

Minne se aika meni?

Meillä on tänään kansainvälisen toimiston järjestämä joulujuhla, jonka pitäisi olla aika mainio. Ja koska joulukuun ensimmäisestä päivästä lähtien saa miun mielestä virallisesti soittaa joululauluja, tässäpä yksi aika hauska sovellus 12 Days of Christmas -kappaleesta:

Vaihtariajan (melkein) ABC

Ihan jokaiselle kirjaimelle en keksinyt juttua, mutta tässäpä muutamia yleisiä havaintoja lähikuukausien ajalta aakkostetussa listassa:

A - Asuntola. Home, sweet home, väliaikaisesti, onneksi. Asuntola-asuminen on kätevää siinä mielessä, että se sijaitsee keskellä kampusta, eli luennot, kaverit, kuntosali ja kirjasto ovat lähellä. Välillä se taas on ärsyttävää ihan sen takia, että valtaosa muista asukeista on 17- ja 18-vuotiaita, ja asuvat ekaa kertaa omillaan (tai "omillaan", miten sen nyt ottaa). Kun äänieristys vielä on huono, niin oma rauha on vähän suhteellista. Korvatulpat on pop. 

B - Brock-sälä. Yliopiston kirjakaupasta saa lähestulkoon mitä tahansa Brock-painatuksella. Tunnustan ottaneeni osaa tähän ilmiöön, jokunen tavara löytyy miultakin. Erityisesti huppari on aika kiva :).

C - my Canadian "home", eli tukikohta Lontoossa, Saran ja Frankin luona. Nämä ihmiset on olleet minua kohtaa ihan suunnattoman mukavia ja anteliaita. Niisk. 

D - Deadlinet. Käsitettä ei pääse pakoon myöskään tällä puolella Atlanttia, pikemminkin päinvastoin. Tämän lukukauden aikana tulee palautettua 10 esseetä/kirjallista tehtävää ja tehtyä 6 esitelmää, 1 ryhmätyö ja 4 tenttiä. Yliopiston tehtävien palautussäädökset ovat aika tiukat, jokaisesta päivästä deadlinen jälkeen tulee myöhästymissakkoa proffasta riippuen, eli arvostana tippuu automaattisesti 5 - 10% ja tarpeeksi monta (yleensä 3-4) päivää myöhässä olevia töitä ei oteta vastaan. 

E - Elokuvakerho. Kivaa ja reilua yliopistolta. SSLA, eli yliopiston alumnit järjestää kolme leffanäytöstä per viikko; yhden torstai-iltana ja kaksi sunnuntaisin. Lysti maksaa 10 dollaria / vuosi tai 2 dollaria / leffa. Filmit näytetään kampuksella luentosalissa ja suurin osa elokuvista on aika uusia. Syksyn aikana olen nähnyt mm. Junon, Sex and the City -leffan, Wall-E:n ja Kung Fu Pandan. 

F - Fire drills, eli paloharjoitukset ja -hälytykset. Niitä on ihan virallisestikin monta kertaa kuussa, ja lisäksi näyttäisi olevan ihmisiä, joiden mielestä on hulvattoman hauskaa laukaista palohälytin keskellä yötä, ja järjestää asuntolan asukkaille öisiä ulkoilumahdollisuuksia. Ja nimenomaan näin talvella, alkusyksystä kun oli mukavan lämmintä ei tainnut olla ainuttakaan palohälytystä keskellä yötä. 

G - Greyhound. Toinen Kanadassa tomivista bussiyhtiöistä, se toinen on Coach Canada. Molemmat ovat tulleet tutuiksi, sillä bussilla on edullisempaa matkustaa kuin junalla. Aiheeseen liittyy myös bussiasemat. Erityisesti Toronton linja-autoasema on outo. Se on samaa kokoluokkaa kuin esim. Savonlinnassa, vaikka liikennettä on enemmän, ja lisäksi asema on suljetussa tilassa. Se kyllä kohottaa kivasti pulssia, kun seisoo laiturilla odottamassa omaa linja-autoa, ja selän takana on yksi bussi lähes takin hupussa kiinni ja edestä menee samanaikaisesti toinen auto noin viidentoista senttimetrin etäisyydeltä. 

H - Hankalaksi on tehty täällä ainakin yksi asia - McKenzie Chow -nimisessä rakennuksessa liikkuminen. Sinne eksyvät lähestulkoon kaikki. Jos etsit huonetta jossa et ole aiemmin käynyt, perille pääsemiseen on syyta varata ylimääräiset kymmenen minuuttia. 

J - Joulu. Tuli, jos mahdollista, vielä aikaisemmin kuin Suomessa. Joulukoristeet ilmaantuivat kauppoihin 1.11 (eli heti kun Halloween oli ohi) ja joululaulut alkoivat soida kaupoissa muutama viikko myöhemmin. Kanadassa joulushow kuulemma alkaa vielä aikaisemmin kuin USAn puolella, sillä täällä kiitospäivä on lokakuussa, kun taas tuolla etelämmässä järjestys on halloween - kiitospäivä - joulu. 

K - Kohteliaisuus. Se on yksi niistä stereotypioista, joka mielestäni pitää paikaansa. Kanadalaiset ovat kohteliasta porukkaa. Hyvänä esimerkkinä on se, että ovia pidetään toisille auki. Välillä joku on jäänyt ovenpieleen odottamaan, vaikka itse olen useamman askeleen päässä. Se on kyllä aika kivaa. Samoin tervehdyksen kaava kulkee enimmäkseen mallia Hello, how are you - Good, how are you - Good, vaikka vaan näkisi tutun ohimennen käytävällä. Myös ruokalan tädit ja kaupan kassat odottaa pidemmän kaavan mukaista tervehdystä.  

Bubbling under: uudet kaverit, hirmu tärkeä osa vaihtoa ja kamera, myöskin osoittautunut tärkeäksi.

L - Luennot. Kurssien parasta antia varsinkin silloin, kun luennoitsija osaa asiansa. Käyn täällä neljää kurssia, joista kolmella on luennoitsija, jota on ilo kuunnella. Tämä on todetty kyllä jo Joensuussakin, mutta anglofoonit osaa.  

M - Matkustelu. Reissun parasta antia. Niagara Falls. Toronto. Ottawa. Montreal. New York. Quebec City. :D. Rockies jää nyt näkemättä, ehkä ensi kerralla.

 

O - Opiskelijakortti. Ei suositella hävitettävän, sillä se on ehkä oleellisin esine täällä. Toimii paitsi opiskelijakorttina, myös bussilippuna, kuntosalikorttina, avaimena, ruokalan maksukorttina, elokuvakerhon pääsylippuna ja eräänlaisena luottokorttina.

Bubbling under: Oravat. Niitä on täällä ihan hullun lailla. 

P - Postikortit. Ovat aiheuttaneet luvattoman paljon päänvaivaa. Tällä hetkellä olen löytänyt oikeasti kivoja maisemakortteja vain New Yorkista. Kanadan puolella tarjolla on joko a) iänikuisia Niagaran Putoukset -kortteja (myynnissä siis paitsi Niagara Fallssissa myös mm. Lontoossa (ON), Torontossa ja St. Catharinesissa) tai b) hutaisemalla otettuja valokuvia, joissa on kirkuvan värinen, Microsoft Wordin fonttivalikoimasta otetulla fontilla painettu kaupunkiteksti. Argh. 

Q - Quarters. 25:n sentin kolikot vievät paljon tilaa rahapussissa. Ovat silti myös hyödyllisiä, sillä niillä saa pesukoneen ja kuivausrummun liikkeelle.

R - Rannekkeet. Täällä tykätään merkitä ihmiset rannekkeilla. Orientaatioviikolla kaikilla asuntoloissa asuvilla piti olla rannekkeet, ja jokaisella asuntolalla oli oma värinsä (minun oli sininen). Nyt ranneketta saa kantaa salilla ja jumpissa, sekä vieraillessaan kavereiden asuntoloissa jos meinaa viipyä myöhempään kuin iltayhteentoista. 

S - Suihkusandaalit. Elinehto, muuten en tulisi toimeen Pelottavan vessan lattian kanssa. 

T - Totutut standardit. Heittävät täällä häränpyllyä. Tutuin esimerkki lienee eri pistokkeet ja wattimäärät (joiden ansiosta miun ilmakiharrin vaan pihisee, eli siitä ei ole tullut käytettyä koko matkan aikana). Muitakin eroja on; paperit reijitetään kolmella reijällä, ja A4 on eri kokoinen ja -mallinen kuin Suomessa. Ja ne pakkauskoot, huh. 

U - Uni. Viimeisen neljän kuukauden aikana olen oppinut itsestäni ainakin sen, että en osaa nukahtaa jos naapurin subwoofer paukuttaa bassosarjaa. Toisaalta olen jokseenkin ehdollistunut nukkumaan (tai ainakin painumaan horrostilaan) busseissa, ja jo pelkkä bussin hurina aiheuttaa haukotuksia. 

V - Valuutta. 1:n dollarin kolikko - loony. 2:n dollarin kolikko - toony. Vitosen setelissä on jääkiekkoilijoita. Hih. 

Aikaansaamista vältellessä

Tuon lausahduksen muuten pihistin joskus jostakin blogista - valitettavasti en tajunnut silloin lähdettä kirjata muistiin. Hyvin sanottu silti. Kouluhommia olisi, mutta motivaatio on vähän hakusessa. Sijaistoimintoja kehiin siis.

Kierrellessäni blogimaailmassa törmäsin teksteihin, joissa kirjoittaja kertoo omasta muistikirjastaan. Mie ehdin jo kertaalleen hehkuttaa omasta muistikirjainnostuksestani, joten voisihan sen tehdä myös kuvituksen kanssa. 

Olen jo vuosia kantanut kalenterin lisäksi muistikirjaa mukana. Nykyinen on aika tuore tapaus, ja sen verran kookas että se on välillä jäänyt epähuomiossa rannalle reissuun lähtiessä, ja sitten on tullut kiroiltua kun myös postikortteihin tarvittavat osoitteet ovat saavuttamattomissa. 

Muistikirjaan tallentuu kaikkea muistamisen arvoista; lehtileikkeitä, osoitteita, vieraita sanoja, reseptejä, käyttöohjeita, perusfraaseja koreaksi....mikä nyt tuntuu tarpeelliselta ja ajankohtaiselta. En pärjää ilman, en.

Lopuksi vielä jokunen kuva tämän päivän happihyppelystä, ei täällä täystalvi ole, mutta vähän pientä valkeaa on silti esillä. Lämpötilakin on aika mukava, vilpoisa ja raikas mutta ei vielä tappavan kylmä (jotkut etelämmästä kotoisin olevat vaihtarikaverit kyllä kovin kiistävät tämän väitteen..)

Ei käy aika pitkäksi kampuksella.

Tämä on totta sekä hyvässä että pahassa. 

Hyvässä: Viime viikolla kampuksella pidettiin kansainvälinen Snack Fest, eli eri maiden vaihtarit avasivat ympäri kampusta kojuja, joissa myytiin paikallisia erikoisuuksia. Tuotto meni hyväntekeväisyyteen. Meillä oli Veeran ja Hannan kanssa Suomi-koju pystyssä, myynnissä mustikkapiirakkaa, omenapiirakkaa ja ruisleipää (ei ihan oikeaa versiota kun ei ollut aikaa leikkiä taikinajuuren kanssa, mutta ihan hyvää silti), ja ihan mukavasti nuo tekivät kauppansa. Muut kojut edustivat mm. Turkkia, Koreaa, Ranskaa ja Kiinaa. 

Pahassa: Joku pahvi tykkää leikkiä palohälyttimillä. Perjantaiaamuna klo 5:30 kello pärähti soimaan, ja kampuksen turvaohjeiden mukaisesti kaikkien pitää poistua ulos. Onneksi viereinen rakennus, jossa pidetään luentoja, oli sentään auki, joten päästiin sisälle lämmittelemään sillä kesti puolisen tuntia ennen kuin päästiin takaisin asuntolaan, vaikka paloa ei ollutkaan missään. Ilmeisesti tämä ei ollut riittävää viihdykettä jollekin pikku kullanmurulle, sillä myös viime yönä päästiin happihyppelylle raikkaaseen pakkasilmaan - kahdesti, yhdeltä ja kolmelta yöllä. Anna mun kaikki kestää. 

Hullua, miten nopeasti aika on kulunut. Miulla on kaksi - työntäyteistä - viikkoa koulua jäljellä, sis. tentit, ja sit lukukausi onkin miun osalta ohi. Ennen paluulentoa on vielä viikko vapaa-aikaa jonka toivon käyttäväni matkustellen, kerron yksityiskohdista jahka saan ne itse selville.

Lumi tuli, ja joulu myös

Molemmat tosin vain hetkellisesti. Kävin jälleen viikonloppuvierailulla Lontoossa. Viikonlopun teema oli kovin jouluinen, lauantaina koristeltiin Saran ja Frankin talo joulukuntoon ja sunnuntaina menikin koko päivä keittiössä leipoen. Sara pitää joulusta, ja koska he eivät ole Lontoossa varsinaista joulua, aikovat he kuulemma nauttia joulukoristeista jo nyt. Mikäs siinä. Tuon kuusen kokoaminen muuten oli melkoinen palapeli, joka oksa pujotetaan koukulla runkoon kiinni yksitellen. Onneksi ne oksat oli kumminkin numeroitu.

Leipominen puolestaan sujui vaihtelevalla menestyksellä, nuo kuvassa olevat keksit olivat oikein makoisia ja niitä voisin yrittää tehdä itsekin ennen joulua Suomessa, ja pullakin onnistui mainiosti, mutta perussämpylät olivat pienoinen katastrofi. Syytän jauhoja, leipojassahan ei tietenkään ollut mitään vikaa...

Quebec City

Quebec City nousi suosikikseni kolmen kaupungin joukosta. Siellä ehdimme viettää rikollisen vähän aikaa, saavuimme kaupunkiin yhden maissa lauantaina, ja vietimme siellä iltapäivän ja illan, yövyimme hotellissa ja aamulla suuntasimmekin taas jo kohti Montrealia. Quebec Cityn vanha kaupunki oli hurjan kaunis, keskieurooppalaista tyyliä edustavia rakennuksia ja tarkoin harkittuja väriyhdistelmiä (väriharmonia pitää pintansa niin pitkälle, että alueen McDonald'skin on pukeutunut himmeään vihreään ja keltaiseen kirkuvien perusväriensä sijasta - taivaan kiitos!). Myös täällä pääsimme opastetulle kierrokselle, johon toi oman lisävärinsä se, että oppaamme oli separatisti, eli Quebecin Kanadasta irtautumisen kannattaja.

Montreal

Montrealissa vietimme aikaa sekä lauantaina että sunnuntaina. Aurinkoiset kelit muuten loppuivat Ottawaan, lauantaina ja sunnuntaina tarjolla oli lähinnä vesisadetta, tuulta ja sumua, yhdessä ja erikseen. Lumisadettakin olivat kuulemma lupailleet Quebec Cityyn, mutta ei siellä niin kylmä vielä ollut (veikkaisin, että lämpötila pyöri siinä viiden plusasteen tietämillä).

Saavuimme Montrealiin perjantai-iltana kuuden maissa. Kävimme ensin heittämässä isommat tavarat hotellille (jossa ei muuten ollut 13. kerrosta, ja huonenumerotkin pomppasivat kahdestatoista suoraan neljääntoista). Meidän huone oli 14:ssä kerroksessa, josta oli aika kivat maisemat, sumusta huolimatta :). Sen jälkeen lähdimme kiertelemään Rue Saint-Catherinea (! - oli oikein kotoisa olo tuon nimisellä kadulla ;), joka on yksi Montrealin isoista ostoskaduista. Kadun varrella oli myös paljon ravintoloita, päädyimme syömään korealais-japanilais-kiinalaiseen ravintolaan, jonka valitsimme puhtaasti siitä syystä että kun seisoimme ravintolan ulko-oven luona tutkailemassa ruokalistaa, yksi ulostulevista asiakkaista kehotti menemään sisälle, kehui ravintolaa suosikikseen kaupungissa ja suositteli vielä annoksenkin. Kannatti uskoa kaveria, ruoka oli hyvää ja myös suhteellisen edullista. Illallisen jälkeen kävelimme vielä hieman ympäriinsä ja ihailimme maisemia. Huolimatta siitä, että miusta on ihan liian aikaista laittaa jouluvaloja esille vielä tässä vaiheessa, Montrealin valoviritykset olivat kyllä kivoja.

Lauantaina puolestaan meillä oli puolestaan paikallinen opas kertomassa kaupungista. Hurjan hauska mies, jolla oli kiva kertomatyyli ja vahva tietopohja (ulkopuolinen opas oli hurjan kiva jo senkin takia, että tämä meidän mukana ollut ryhmänjohtaja ei ollut oppaana kovinkaan kummoinen, varsinkaan New Yorkin reissun oppaaseen verrattuna. Voisin napista pitkäänkin siitä että opastettaessa ei lueta paperista, mutta taidan nyt jättää sen väliin). Se huono puoli opaskierroksessa oli, että se tehtiin bussilla, joka kyllä säästi aikaa ja mahdollisti useamman alueen näkemisen, mutta valokuvaus oli vähän haasteellista.



Montrealiin palattiin vielä sunnuntaina ennen Torontoon suuntaamista. Meillä oli vielä hieman aikaa kierrellä ympäriinsä. Jennyn ja Candacen kanssa kävimme mm. parissa galleriassa, joissa oli tosi kiinnostavia paikallisten artistien töitä. Olisin myös halunnut käydä sisällä Montrealin Notre Dame -kirkossa, joka on kuulemma tosi kaunis. Aika kumminkin loppui kesken. Ihan viimeinen silmäys kaupunkiin tehtiin Mount Royalin rinteiltä, josta sai mukavan yleiskatsauksen kaupunkiin.