Vaihtariajan (melkein) ABC

Ihan jokaiselle kirjaimelle en keksinyt juttua, mutta tässäpä muutamia yleisiä havaintoja lähikuukausien ajalta aakkostetussa listassa:

A - Asuntola. Home, sweet home, väliaikaisesti, onneksi. Asuntola-asuminen on kätevää siinä mielessä, että se sijaitsee keskellä kampusta, eli luennot, kaverit, kuntosali ja kirjasto ovat lähellä. Välillä se taas on ärsyttävää ihan sen takia, että valtaosa muista asukeista on 17- ja 18-vuotiaita, ja asuvat ekaa kertaa omillaan (tai "omillaan", miten sen nyt ottaa). Kun äänieristys vielä on huono, niin oma rauha on vähän suhteellista. Korvatulpat on pop. 

B - Brock-sälä. Yliopiston kirjakaupasta saa lähestulkoon mitä tahansa Brock-painatuksella. Tunnustan ottaneeni osaa tähän ilmiöön, jokunen tavara löytyy miultakin. Erityisesti huppari on aika kiva :).

C - my Canadian "home", eli tukikohta Lontoossa, Saran ja Frankin luona. Nämä ihmiset on olleet minua kohtaa ihan suunnattoman mukavia ja anteliaita. Niisk. 

D - Deadlinet. Käsitettä ei pääse pakoon myöskään tällä puolella Atlanttia, pikemminkin päinvastoin. Tämän lukukauden aikana tulee palautettua 10 esseetä/kirjallista tehtävää ja tehtyä 6 esitelmää, 1 ryhmätyö ja 4 tenttiä. Yliopiston tehtävien palautussäädökset ovat aika tiukat, jokaisesta päivästä deadlinen jälkeen tulee myöhästymissakkoa proffasta riippuen, eli arvostana tippuu automaattisesti 5 - 10% ja tarpeeksi monta (yleensä 3-4) päivää myöhässä olevia töitä ei oteta vastaan. 

E - Elokuvakerho. Kivaa ja reilua yliopistolta. SSLA, eli yliopiston alumnit järjestää kolme leffanäytöstä per viikko; yhden torstai-iltana ja kaksi sunnuntaisin. Lysti maksaa 10 dollaria / vuosi tai 2 dollaria / leffa. Filmit näytetään kampuksella luentosalissa ja suurin osa elokuvista on aika uusia. Syksyn aikana olen nähnyt mm. Junon, Sex and the City -leffan, Wall-E:n ja Kung Fu Pandan. 

F - Fire drills, eli paloharjoitukset ja -hälytykset. Niitä on ihan virallisestikin monta kertaa kuussa, ja lisäksi näyttäisi olevan ihmisiä, joiden mielestä on hulvattoman hauskaa laukaista palohälytin keskellä yötä, ja järjestää asuntolan asukkaille öisiä ulkoilumahdollisuuksia. Ja nimenomaan näin talvella, alkusyksystä kun oli mukavan lämmintä ei tainnut olla ainuttakaan palohälytystä keskellä yötä. 

G - Greyhound. Toinen Kanadassa tomivista bussiyhtiöistä, se toinen on Coach Canada. Molemmat ovat tulleet tutuiksi, sillä bussilla on edullisempaa matkustaa kuin junalla. Aiheeseen liittyy myös bussiasemat. Erityisesti Toronton linja-autoasema on outo. Se on samaa kokoluokkaa kuin esim. Savonlinnassa, vaikka liikennettä on enemmän, ja lisäksi asema on suljetussa tilassa. Se kyllä kohottaa kivasti pulssia, kun seisoo laiturilla odottamassa omaa linja-autoa, ja selän takana on yksi bussi lähes takin hupussa kiinni ja edestä menee samanaikaisesti toinen auto noin viidentoista senttimetrin etäisyydeltä. 

H - Hankalaksi on tehty täällä ainakin yksi asia - McKenzie Chow -nimisessä rakennuksessa liikkuminen. Sinne eksyvät lähestulkoon kaikki. Jos etsit huonetta jossa et ole aiemmin käynyt, perille pääsemiseen on syyta varata ylimääräiset kymmenen minuuttia. 

J - Joulu. Tuli, jos mahdollista, vielä aikaisemmin kuin Suomessa. Joulukoristeet ilmaantuivat kauppoihin 1.11 (eli heti kun Halloween oli ohi) ja joululaulut alkoivat soida kaupoissa muutama viikko myöhemmin. Kanadassa joulushow kuulemma alkaa vielä aikaisemmin kuin USAn puolella, sillä täällä kiitospäivä on lokakuussa, kun taas tuolla etelämmässä järjestys on halloween - kiitospäivä - joulu. 

K - Kohteliaisuus. Se on yksi niistä stereotypioista, joka mielestäni pitää paikaansa. Kanadalaiset ovat kohteliasta porukkaa. Hyvänä esimerkkinä on se, että ovia pidetään toisille auki. Välillä joku on jäänyt ovenpieleen odottamaan, vaikka itse olen useamman askeleen päässä. Se on kyllä aika kivaa. Samoin tervehdyksen kaava kulkee enimmäkseen mallia Hello, how are you - Good, how are you - Good, vaikka vaan näkisi tutun ohimennen käytävällä. Myös ruokalan tädit ja kaupan kassat odottaa pidemmän kaavan mukaista tervehdystä.  

Bubbling under: uudet kaverit, hirmu tärkeä osa vaihtoa ja kamera, myöskin osoittautunut tärkeäksi.

L - Luennot. Kurssien parasta antia varsinkin silloin, kun luennoitsija osaa asiansa. Käyn täällä neljää kurssia, joista kolmella on luennoitsija, jota on ilo kuunnella. Tämä on todetty kyllä jo Joensuussakin, mutta anglofoonit osaa.  

M - Matkustelu. Reissun parasta antia. Niagara Falls. Toronto. Ottawa. Montreal. New York. Quebec City. :D. Rockies jää nyt näkemättä, ehkä ensi kerralla.

 

O - Opiskelijakortti. Ei suositella hävitettävän, sillä se on ehkä oleellisin esine täällä. Toimii paitsi opiskelijakorttina, myös bussilippuna, kuntosalikorttina, avaimena, ruokalan maksukorttina, elokuvakerhon pääsylippuna ja eräänlaisena luottokorttina.

Bubbling under: Oravat. Niitä on täällä ihan hullun lailla. 

P - Postikortit. Ovat aiheuttaneet luvattoman paljon päänvaivaa. Tällä hetkellä olen löytänyt oikeasti kivoja maisemakortteja vain New Yorkista. Kanadan puolella tarjolla on joko a) iänikuisia Niagaran Putoukset -kortteja (myynnissä siis paitsi Niagara Fallssissa myös mm. Lontoossa (ON), Torontossa ja St. Catharinesissa) tai b) hutaisemalla otettuja valokuvia, joissa on kirkuvan värinen, Microsoft Wordin fonttivalikoimasta otetulla fontilla painettu kaupunkiteksti. Argh. 

Q - Quarters. 25:n sentin kolikot vievät paljon tilaa rahapussissa. Ovat silti myös hyödyllisiä, sillä niillä saa pesukoneen ja kuivausrummun liikkeelle.

R - Rannekkeet. Täällä tykätään merkitä ihmiset rannekkeilla. Orientaatioviikolla kaikilla asuntoloissa asuvilla piti olla rannekkeet, ja jokaisella asuntolalla oli oma värinsä (minun oli sininen). Nyt ranneketta saa kantaa salilla ja jumpissa, sekä vieraillessaan kavereiden asuntoloissa jos meinaa viipyä myöhempään kuin iltayhteentoista. 

S - Suihkusandaalit. Elinehto, muuten en tulisi toimeen Pelottavan vessan lattian kanssa. 

T - Totutut standardit. Heittävät täällä häränpyllyä. Tutuin esimerkki lienee eri pistokkeet ja wattimäärät (joiden ansiosta miun ilmakiharrin vaan pihisee, eli siitä ei ole tullut käytettyä koko matkan aikana). Muitakin eroja on; paperit reijitetään kolmella reijällä, ja A4 on eri kokoinen ja -mallinen kuin Suomessa. Ja ne pakkauskoot, huh. 

U - Uni. Viimeisen neljän kuukauden aikana olen oppinut itsestäni ainakin sen, että en osaa nukahtaa jos naapurin subwoofer paukuttaa bassosarjaa. Toisaalta olen jokseenkin ehdollistunut nukkumaan (tai ainakin painumaan horrostilaan) busseissa, ja jo pelkkä bussin hurina aiheuttaa haukotuksia. 

V - Valuutta. 1:n dollarin kolikko - loony. 2:n dollarin kolikko - toony. Vitosen setelissä on jääkiekkoilijoita. Hih. 

Aikaansaamista vältellessä

Tuon lausahduksen muuten pihistin joskus jostakin blogista - valitettavasti en tajunnut silloin lähdettä kirjata muistiin. Hyvin sanottu silti. Kouluhommia olisi, mutta motivaatio on vähän hakusessa. Sijaistoimintoja kehiin siis.

Kierrellessäni blogimaailmassa törmäsin teksteihin, joissa kirjoittaja kertoo omasta muistikirjastaan. Mie ehdin jo kertaalleen hehkuttaa omasta muistikirjainnostuksestani, joten voisihan sen tehdä myös kuvituksen kanssa. 

Olen jo vuosia kantanut kalenterin lisäksi muistikirjaa mukana. Nykyinen on aika tuore tapaus, ja sen verran kookas että se on välillä jäänyt epähuomiossa rannalle reissuun lähtiessä, ja sitten on tullut kiroiltua kun myös postikortteihin tarvittavat osoitteet ovat saavuttamattomissa. 

Muistikirjaan tallentuu kaikkea muistamisen arvoista; lehtileikkeitä, osoitteita, vieraita sanoja, reseptejä, käyttöohjeita, perusfraaseja koreaksi....mikä nyt tuntuu tarpeelliselta ja ajankohtaiselta. En pärjää ilman, en.

Lopuksi vielä jokunen kuva tämän päivän happihyppelystä, ei täällä täystalvi ole, mutta vähän pientä valkeaa on silti esillä. Lämpötilakin on aika mukava, vilpoisa ja raikas mutta ei vielä tappavan kylmä (jotkut etelämmästä kotoisin olevat vaihtarikaverit kyllä kovin kiistävät tämän väitteen..)

Ei käy aika pitkäksi kampuksella.

Tämä on totta sekä hyvässä että pahassa. 

Hyvässä: Viime viikolla kampuksella pidettiin kansainvälinen Snack Fest, eli eri maiden vaihtarit avasivat ympäri kampusta kojuja, joissa myytiin paikallisia erikoisuuksia. Tuotto meni hyväntekeväisyyteen. Meillä oli Veeran ja Hannan kanssa Suomi-koju pystyssä, myynnissä mustikkapiirakkaa, omenapiirakkaa ja ruisleipää (ei ihan oikeaa versiota kun ei ollut aikaa leikkiä taikinajuuren kanssa, mutta ihan hyvää silti), ja ihan mukavasti nuo tekivät kauppansa. Muut kojut edustivat mm. Turkkia, Koreaa, Ranskaa ja Kiinaa. 

Pahassa: Joku pahvi tykkää leikkiä palohälyttimillä. Perjantaiaamuna klo 5:30 kello pärähti soimaan, ja kampuksen turvaohjeiden mukaisesti kaikkien pitää poistua ulos. Onneksi viereinen rakennus, jossa pidetään luentoja, oli sentään auki, joten päästiin sisälle lämmittelemään sillä kesti puolisen tuntia ennen kuin päästiin takaisin asuntolaan, vaikka paloa ei ollutkaan missään. Ilmeisesti tämä ei ollut riittävää viihdykettä jollekin pikku kullanmurulle, sillä myös viime yönä päästiin happihyppelylle raikkaaseen pakkasilmaan - kahdesti, yhdeltä ja kolmelta yöllä. Anna mun kaikki kestää. 

Hullua, miten nopeasti aika on kulunut. Miulla on kaksi - työntäyteistä - viikkoa koulua jäljellä, sis. tentit, ja sit lukukausi onkin miun osalta ohi. Ennen paluulentoa on vielä viikko vapaa-aikaa jonka toivon käyttäväni matkustellen, kerron yksityiskohdista jahka saan ne itse selville.

Lumi tuli, ja joulu myös

Molemmat tosin vain hetkellisesti. Kävin jälleen viikonloppuvierailulla Lontoossa. Viikonlopun teema oli kovin jouluinen, lauantaina koristeltiin Saran ja Frankin talo joulukuntoon ja sunnuntaina menikin koko päivä keittiössä leipoen. Sara pitää joulusta, ja koska he eivät ole Lontoossa varsinaista joulua, aikovat he kuulemma nauttia joulukoristeista jo nyt. Mikäs siinä. Tuon kuusen kokoaminen muuten oli melkoinen palapeli, joka oksa pujotetaan koukulla runkoon kiinni yksitellen. Onneksi ne oksat oli kumminkin numeroitu.

Leipominen puolestaan sujui vaihtelevalla menestyksellä, nuo kuvassa olevat keksit olivat oikein makoisia ja niitä voisin yrittää tehdä itsekin ennen joulua Suomessa, ja pullakin onnistui mainiosti, mutta perussämpylät olivat pienoinen katastrofi. Syytän jauhoja, leipojassahan ei tietenkään ollut mitään vikaa...

Quebec City

Quebec City nousi suosikikseni kolmen kaupungin joukosta. Siellä ehdimme viettää rikollisen vähän aikaa, saavuimme kaupunkiin yhden maissa lauantaina, ja vietimme siellä iltapäivän ja illan, yövyimme hotellissa ja aamulla suuntasimmekin taas jo kohti Montrealia. Quebec Cityn vanha kaupunki oli hurjan kaunis, keskieurooppalaista tyyliä edustavia rakennuksia ja tarkoin harkittuja väriyhdistelmiä (väriharmonia pitää pintansa niin pitkälle, että alueen McDonald'skin on pukeutunut himmeään vihreään ja keltaiseen kirkuvien perusväriensä sijasta - taivaan kiitos!). Myös täällä pääsimme opastetulle kierrokselle, johon toi oman lisävärinsä se, että oppaamme oli separatisti, eli Quebecin Kanadasta irtautumisen kannattaja.

Montreal

Montrealissa vietimme aikaa sekä lauantaina että sunnuntaina. Aurinkoiset kelit muuten loppuivat Ottawaan, lauantaina ja sunnuntaina tarjolla oli lähinnä vesisadetta, tuulta ja sumua, yhdessä ja erikseen. Lumisadettakin olivat kuulemma lupailleet Quebec Cityyn, mutta ei siellä niin kylmä vielä ollut (veikkaisin, että lämpötila pyöri siinä viiden plusasteen tietämillä).

Saavuimme Montrealiin perjantai-iltana kuuden maissa. Kävimme ensin heittämässä isommat tavarat hotellille (jossa ei muuten ollut 13. kerrosta, ja huonenumerotkin pomppasivat kahdestatoista suoraan neljääntoista). Meidän huone oli 14:ssä kerroksessa, josta oli aika kivat maisemat, sumusta huolimatta :). Sen jälkeen lähdimme kiertelemään Rue Saint-Catherinea (! - oli oikein kotoisa olo tuon nimisellä kadulla ;), joka on yksi Montrealin isoista ostoskaduista. Kadun varrella oli myös paljon ravintoloita, päädyimme syömään korealais-japanilais-kiinalaiseen ravintolaan, jonka valitsimme puhtaasti siitä syystä että kun seisoimme ravintolan ulko-oven luona tutkailemassa ruokalistaa, yksi ulostulevista asiakkaista kehotti menemään sisälle, kehui ravintolaa suosikikseen kaupungissa ja suositteli vielä annoksenkin. Kannatti uskoa kaveria, ruoka oli hyvää ja myös suhteellisen edullista. Illallisen jälkeen kävelimme vielä hieman ympäriinsä ja ihailimme maisemia. Huolimatta siitä, että miusta on ihan liian aikaista laittaa jouluvaloja esille vielä tässä vaiheessa, Montrealin valoviritykset olivat kyllä kivoja.

Lauantaina puolestaan meillä oli puolestaan paikallinen opas kertomassa kaupungista. Hurjan hauska mies, jolla oli kiva kertomatyyli ja vahva tietopohja (ulkopuolinen opas oli hurjan kiva jo senkin takia, että tämä meidän mukana ollut ryhmänjohtaja ei ollut oppaana kovinkaan kummoinen, varsinkaan New Yorkin reissun oppaaseen verrattuna. Voisin napista pitkäänkin siitä että opastettaessa ei lueta paperista, mutta taidan nyt jättää sen väliin). Se huono puoli opaskierroksessa oli, että se tehtiin bussilla, joka kyllä säästi aikaa ja mahdollisti useamman alueen näkemisen, mutta valokuvaus oli vähän haasteellista.



Montrealiin palattiin vielä sunnuntaina ennen Torontoon suuntaamista. Meillä oli vielä hieman aikaa kierrellä ympäriinsä. Jennyn ja Candacen kanssa kävimme mm. parissa galleriassa, joissa oli tosi kiinnostavia paikallisten artistien töitä. Olisin myös halunnut käydä sisällä Montrealin Notre Dame -kirkossa, joka on kuulemma tosi kaunis. Aika kumminkin loppui kesken. Ihan viimeinen silmäys kaupunkiin tehtiin Mount Royalin rinteiltä, josta sai mukavan yleiskatsauksen kaupunkiin.

Ottawa

Matka alkoi torstai-iltapäivänä sumuisissa merkeissä. Koko päivä oli ollut yhtä hernerokkasumua, ja Coach Canadan bussikuski jo ehti varoitella, että saatamme saapua Torontoon myöhässä. Sumu ei kuitenkaan yltänyt kuin matkan puoleen väliin.

Varsinainen reissu alkoi perjaintaiaamuna kello 7:15, mutta koska St. Catharinesista on jokseenkin hankala päästä Torontoon siten että olisi perillä tuohon aikaan, menimme kaupunkiin jo edellisenä iltana, yövyimme Jennyn kaverin kotona ja täten myös takasimme itsellemme muutaman tunnin lisää unta. Tulivat tarpeeseen. Samalla tuli myös tutustuttua Toronton metrosysteemiin, joka on herttaisen simppeli, jos nyt ei ihan Helsingin metron yksinkertaisuudelle vedä veroja.

Ensimmäinen kaupunki, jossa tuli reissulla vastaan oli Kanadan pääkaupunki, eli Ottawa, jonne saavuttiin yhden maissa. Käytiin katsastamassa Parlamenttitalo ja Peace tower, varsin näyttäviä rakennelmia muuten, ja palloiltiin ympäri keskustaa. Pidimme myös lounastauon ja pyörähdimme muutamassa kaupassa, mukaan olisi lähtenyt ihan mahtava MacGyver-paita, jossa oli vessapaperi+tulitikut+paperiliitin = ase -printti, mutta kun se oli kaupassa joka painaa kuvan asiakkaan valitsemaan paitaan vasta kun paidan osto on ajankohtaista, miulla ei ollut aikaa jäädä odottelemaan paidan valmistumista. Nyyh.

Iltapäivästä, neljän maissa, lähdettiinkin sitten kohti Montrealia...

Viikonloppu ranskalaisessa Kanadassa.

Nyt nukuttaa. Saavuin viime yönä puoli yhden maissa takaisin kampukselle (ja tänä aamuna oli luento kahdeksalta, jei), takana reissu, joka kulki reittiä St. Catharines - Toronto - Ottawa - Montreal - Quebec City - Montreal - Toronto - St. Catharines. Oikein mukava reissu, vaikka kaupungeista ei ehtinytkään nähdä kuin pienen vilauksen. Tavoitteena onkin säätää vähän yksityiskohtaisempi tutkimusmatka omin päin johonkni kaupungeista vielä ennen Suomeen paluuta.

Maailman kalpein jalka ja muita kauhutarinoita

Halloween tuli ja meni. Täkäläiset ottavat juhlan hassun tosissaan, siis siinä mielessä että usein omakotitalot koristellaan juhlaa varten, ja naamiaisasuja mietitään antaumuksella ja hyvissä ajoin. Perjantaina oli hassua kävellä kaupungilla kun vastaan tuli jos minkälaisia tapauksia. Esimerkiksi kun kävin kamerakaupassa kyselemässä kakkosakkua kameraan, myyjällä (joka muuten käyttäytyi ihan normaalisti) oli valtava muovijuusto päässään. Kadulla tuli myös vastaan mies jolla oli kädet ja jalat maalattu muistuttamaan liskon nahkaa, ja nainen jolla oli ketun häntä ja korvat. Hih. Juhliakin oli tarjolla ihan kiitettävästi, mie kävin pyörähtämässä kansainvälisen toimiston kokoontumisessa jossa oli tarjolla ylimakeaa täytekakkua ja tilaisuus kaivertaa kurpitsoja (josta tosin myöhästyin ja piti tyytyä ihailemaan toisten tuotoksia, möh), sekä meksikolaisen Christinan järjestämissä juhlissa, joista tuli lopulta eri kulttuureja yhdistävä tanssitunti.
Asiasta kukkaruukkuun, täytyy ihailla kauppojen tehokkuutta. Halloweenia on mainostettu varmaan jo reilu kuukausi, mutta kun kävin lauantaina 1.11. ruokakaupassa, kaikki koristeet oli jo vaihdettu jouluisiksi. Ei heitä voi ainakaan viivyttelystä syyttää.

Olen myös muutamana päivänä päässyt kokeilemaan lahjojani leffanteon parissa. Candace, amerikkalainen vaihtari opiskelee täällä taidekursseja, joista yhdellä tehdään viiden minuutin mittainen lyhytfilmi. Miut (sekä muita tuttuja) on rekrytoitu näyttelemään, mie oon avustajana. Olen mm. kaatuillut vasemmalle ja oikealle, kirmaillut ympäri niittyjä, maannut maassa mitä kummallisimmissa asennoissa kun pääosan esittäjä kävelee ekstrojen välistä, ja lainannut käsiäni ja jalkojani kuvattaviksi erillisinä ruumiinosina (siihen liittyen tuo maailman kalpein jalka, voi elämä). Ihan kiinnostavaa nähdä lopputulos joskus marraskuun loppupuolella.