Tamanhetkinen olinpaikka; Lontoo, Ontario

Hah, juuri ehdin vaittaa etta en paase kirjatumaan bloggeriin, mutta ilmeisesti olin vaarassa, tarvitaan vain sopiva reitti...

Atlantin yli tosiaan kuljettiin perjantaiaamuna. Helsinki-Vantaan lentoasema kutsui hieman ennen kuutta, ajan sai kulumaan ihan kiitettavasti check-in jonossa ja sen jalkeen turvatarkastuksessa, ja kahdeksalta lahti lento kohti Heathrown lentokenttaa. Check-in toimintaan liittyy muuten opettavainen tarina, tiskin takana olevalle tadille ei kannata kauheasti mainostaa kasimatkatavaroiden maaraa. Finskin lennoilla ilmeisesti saisi olla ainoastaan yksi laukku, mutta mina olin matkassa kassin ja tietokonelaukun kera. Joku typera paatti sitten kysya kasimatkatavaroiden sallitusta maarasta ja hetken jo naytti silta, etta toiselle kasseista olisi pitanyt loytaa toinen kuljetusmuoto. Loppujen lopuksi molemmat laukut kylla kulkivat mukanani koneen sisalla koko matkan ajan, eika asiasta myoskaan missaan vaiheessa napistu. Saako Suomesta muuten Gefiluksen puolukkajugurttia? Sita oli tarjolla aamupalalla koneessa, ja se oli ihan tosi hyvaa, suosittelen lampimasti.

Heathrowssa oli tosiaan ihan kiitettavasti luppoaikaa, saavuin sinne aamuyhdeksalta ja kone kohti Torontoa lahti kolmen jalkeen iltapaivalla. Kuudessa tunnissa oli runsaasti aikaa luulla eksyneensa vaaraan terminaaliin, metsastaa boardin pass'ia seuraavalle lennolle koska sita ei teknisten ongelmien takia voitu tulostaa Helsingissa, syoda jarjettoman kallis lounas (tomaatti-mozzarellapanini ja hedelmasalaatti, 6,5 puntaa), katsella ohikulkevia ihmisia ja pekingin olympialaisia laajakuvatelevisiosta.

Itse lento Heathrowsta Torontoon meni jokseenkin kivuttomasti, vaikka toki pitka olikin. Pieni TV-ruutu ja kuulokkeet ovat kylla ihan mahtava keksinto. Lennon aikana ehdin kuunnella mm. Foo Fightersien, Claptonin seka Led Zeppelinin tuotantoa, Pratchettin Carpet People'a aanikirjana, katsoa Creature Comfortsin ja Frasierin jakson, Forrest Gumpin seka alun useammastakin huonosta leffasta.

Perilla Torontossa jonotin ensin tullin ja sitten maahanmuuttovirkailijoiden tiskille, ja saatuani sievan leiman passiini oli aika metsastaa matkatavarat. Molemmat laukut tulivat perille, ja seka laukut etta sisalto olivat ehjat (onneksi, silla hajonnut tuliaismustikkahillopurkki vaatteiden keskella olisi ollut jokseenkin ikava yllatys). Kun olin paassyt tavarapaljouteni kanssa tuloaulaan tapasin siella Saran joka oli tullut vastaan, ja suuntasimme kohti Lontoota.

Eli Lontoossa olen nyt sitten viettanyt jo hieman aikaa, kaikki on vallan mainiosti, joskin aikaero viela vahan painaa. Tana aamuna herasin siina neljan paikkeilla, mika siis tosiaan ei ole se ihan tyypillisin ajankohta allekirjoittaneelle. Mutta eikohan tuo sisainenkin kello tasta pian asetu. Taalla Lontoossa olen siis ensi viikon, St. Catharinesiin ja Brockiin menen syyskuun 1. paiva.

Tassa kaikki talta eraa, tarina jatkuu lahipaivina.