Kansallismaisemissa

Varoitus: seuraava postaus sisältää ihan liikaa kuvia. Joku kilahti kameransa kanssa eikä osannut rajata kuvamäärää sen paremmin tässäkään vaiheessa.

Elämysmatkailu jatkui myös joensuulaistuttuani taas uutta lukuvuotta varten; eilen suuntasimme Tuulin kanssa Kolin upeisiin kansallismaisemiin. Matkat Joensuun rautatieasemalta Kolin kupeeseen ja takaisin taittuivat hyvin kätevästi tilataksilla, opiskelijaystävälliseen(ish) hintaan 9 euroa per suunta. Perillä vaelsimme noin kahdeksan kilometrin lenkin jonka varrella vastaan tulivat kaikki Kolit (Ukko-, Akka- ja Paha-Koli) ja Mäkrävaara, jonka päälle päästäkseen piti kiivetä kolmisensataa metriä varsin jyrkkää mäkeä (kuva alla ei näytä jyrkkyyttä, valitettavasti), joten päivän (hyöty)liikuntakiintiökin täyttyi siinä samalla. Kiipeily oli kuitenkin ehdottomasti vaivan arvoista, maisemat vaaralta olivat mitä mainioimmat. Päivä oli hirmu mukava, aikaa kului sellaiset kahdeksan tuntia, joka oli aika sopiva määrä. Pirunkirkko jäi vielä näkemättä sillä se sijaitsee vähän kauempana, mutta ehkä ensi kerralla.

Lakeuden kutsu ja muita matkakertomuksia

Minusta tuli kesäloman kunniaksi turisti, kotimaanmatkailja. Vietin lähes viikon sompaillen julkisilla kulkuvälineillä ympäri Suomea; ensin Savonlinnasta mökkeilemään Joensuun ystävien kanssa Ähtäriin, sitten Ähtäristä sukulaisvierailulle Porvooseen, josta käsin myös vierailin Helsingissä. Paljon hyvää seuraa, ja juuri sellaista ajankäyttöä kuin lomalla kuuluukin olla.

Mökkireissua oli suunniteltu jo jonkin aikaa, ajatus taisi ihan ensimmäistä kertaa tulla puheeksi joskus viime keväänä. Mökkiläiskokoonpano vaihteli jonkin verran, mutta loppujen lopuksi Ähtäriin kokoontui seitsemän henkeä.

Pariin päivään Ähtärinjärven rannalla mahtui ruokaa ja juomaa, lautapelejä, uimista ja saunomista, lettuja kera vadelmahillon ja itse poimittujen mustikoiden, musiikkia, valvomista, videokameraleikkejä ja kuutamon katselua kaukoputken läpi. Hauskaa kun mikä, ensi vuonna uusiksi!

Ähtäristä puolestaan toisenlaisiin maisemiin, Porvooseen ja Helsinkiin. Lisää hyvää seuraa, ja ihan vähän myös shoppailua. Mukaan tarttui muun muassa kaksi pussillista hyvää teetä kahdesta eri teen erikoisliikkeestä. Halukkaille maistiaisia Joensuussa ;).

Mitäs sitä sitten tekisi?

Eilen oli kesän viimeinen työpäivä. Illalla hengattiin vielä piknikillä, jonne onneksi pääsi aika moni työkaveri. On kyllä ollut tavattoman mukava kesä ainakin töiden suhteen, työkavereiksi eksyi tänä vuonna harvinaisen mukavia ihmisiä (ei sillä etteikö heitä olisi ollut aiempinakin vuosina), joita toivottavasti näkee edes satunnaisesti vielä näin töiden loputtuakin. Elokuussa on nyt siis lomaa, tarjolla kotimaanmatkailua ja rentoutumista. Vähän on vielä orpo olo ja pallo hukassa, mutta eiköhän tämä tästä.