Stratford ja St. Jacobs

Lähiseutumatkailua. Torstai-iltana vierailu Stratfordin Shakespeare-festivaaleilla, jossa kävimme katsomassa Shaw'n Caesar and Cleopatran (villi veikkaus, että suomennettu versio kulkee nimellä Caesar ja Kleopatra), jonka pääroolissa oli Christopher Plummer (!!). Halleluja. Aivan mielettömän hieno esitys, ja ennen kaikkea varmistaa mielikuvaani siitä, että näytelmät olisi tosiaan hyvä kokea näyteltynä eikä luettuna. Näytelmä on saanut paikallisessa mediassa huippuarvostelut, enkä yhtään ihmettele miksi. Lavastus ja puvustus oli tosi yksityiskohtaista ja sulavaa, ja näyttelijät taitavia. Erityisesti Plummer! Miten joku voi olla niin hauska ja samaan aikaan vaikuttava myös esityksen vakavammissa osissa. Kuusikymmentä vuotta näyttämökokemusta voi vaikuttaa asiaan. Ilta oli ilman muuta elämys.

Statford on muutenkin hirmu sympaattisen oloinen kaupunki. Asukasluvultaan se on aika pieni (n. 30 000 asukasta) mutta Shakespearefestivaalin ja hyvätasoisen ravintolakoulunsa takia kuulemma todella vireä kaupunki ympäri vuoden. Sieltä saa myös vaarallisen hyvää suklaata, ja siellä on hirmu hieno inuiittitaidetta myyvä galleria, josta joudun ehkä hankkimaan itselleni syntymäpäivälahjan lokakuussa, mutta siitä lisää myöhemmin.

Eilen vuorossa oli puolestaan St. Jacobs, pikkukylä ehkä puolentoista tunnin ajomatkan päässä Lontoosta. Paikka on tunnettu erityisesti mennoniittayhteisöstään. Alueella pidetään joka viikko ainakin kahdesti (kesällä useammin) farmers' market eli toritapahtuma, jonne paikalliset maanviljelijät tuovat tuotteitaan myytäväksi. Muutaman kilometrin päässä on puolestaan kylän keskusta, jossa on pikkukauppoja, museoita (esimerkiksi yksi, joka kertoo vaahterasiirapin valmistuksesta) ja ravintoloita (joista yhdessä myydään luvattoman pahoja ranskalaisia). Tämä viikonloppu on pitkä viikonloppu sillä maanantai on Labour day ja pyhäpäivä. Viikonloppu merkitsee myös kesän päätöstä siinä mielessä, että suurin osa kouluista avaa ovensa ensi viikolla, ja suurin osa ihmisistä tekeekin pienen retken jonnekin. Tämä oli nähtävissä myös St. Jacobsissa; porukkaa oli aivan hillittömästi.

Postiosoite

Kirjeitä ja kortteja saa laittaa vapaasti osoitteeseen

Sanna Lötjönen
D0631B DeCew
Brock University
St. Catharines, Ontario
L2S 3A1
Canada

Veikkaisin, että postitusajat pyörii viiden ja kymmenen päivän välillä.

Kanadan puhelinnumero

Kävin tänään hankkimassa paikallisen puhelinliittymän ja -numeron, joten viestit kannattaa laittaa numeroon +1 289 668 7244. Toki saa soittaakin jos haluaa ;).

Lontoossa

Viime päivät ovat menneet rauhallisissa merkeissä. Olen kierrellyt jonkin verran Lontoota, käynyt mm. inuiittitaidetta myyvässä galleriassa ja paikallisessa taidemuseossa. Kaupungilla tuli myös vastaan hauskoja rautapuita, joista muutama yllä kuvissa. Niitä on esillä aika monessa kadunkulmassa, ja värivalikoima on jokseenkin kattava. Nuo puut ovat kuulemma aiheuttaneet melkoisen paljon keskustelua paikallisten kesken, ja erityisesti konservatiivisimmat asukkaat ovat olleet kovasti puita vastaan. Mie kyllä tykkään, ihan piristäviä lisiä katukuvaan.

Puuteema jatkuu myös noissa leimasimissa, jotka ostin suloisesta leimasimiin ja korttitarvikkeisiin erikoistuneesta pikkupuodista.

Kaupungilla kävelemisen ja shoppailun lisäksi olen lähinnä nauttinut kesäisestä säästä, lämpötila on pyörinyt mukavasti siinä 25:n plusasteen tietämillä, ja auringonpaiste hemmottelee. Mukavaa vaihtelua Suomen kesään ;). Lisäksi olen käyttänyt paljon aikaa rapsuttamalla Saran ja Frankin shetlanninlammaskoiria Dylania ja Bristolia, eli huonomminkin aikaa voisi viettää.

Tamanhetkinen olinpaikka; Lontoo, Ontario

Hah, juuri ehdin vaittaa etta en paase kirjatumaan bloggeriin, mutta ilmeisesti olin vaarassa, tarvitaan vain sopiva reitti...

Atlantin yli tosiaan kuljettiin perjantaiaamuna. Helsinki-Vantaan lentoasema kutsui hieman ennen kuutta, ajan sai kulumaan ihan kiitettavasti check-in jonossa ja sen jalkeen turvatarkastuksessa, ja kahdeksalta lahti lento kohti Heathrown lentokenttaa. Check-in toimintaan liittyy muuten opettavainen tarina, tiskin takana olevalle tadille ei kannata kauheasti mainostaa kasimatkatavaroiden maaraa. Finskin lennoilla ilmeisesti saisi olla ainoastaan yksi laukku, mutta mina olin matkassa kassin ja tietokonelaukun kera. Joku typera paatti sitten kysya kasimatkatavaroiden sallitusta maarasta ja hetken jo naytti silta, etta toiselle kasseista olisi pitanyt loytaa toinen kuljetusmuoto. Loppujen lopuksi molemmat laukut kylla kulkivat mukanani koneen sisalla koko matkan ajan, eika asiasta myoskaan missaan vaiheessa napistu. Saako Suomesta muuten Gefiluksen puolukkajugurttia? Sita oli tarjolla aamupalalla koneessa, ja se oli ihan tosi hyvaa, suosittelen lampimasti.

Heathrowssa oli tosiaan ihan kiitettavasti luppoaikaa, saavuin sinne aamuyhdeksalta ja kone kohti Torontoa lahti kolmen jalkeen iltapaivalla. Kuudessa tunnissa oli runsaasti aikaa luulla eksyneensa vaaraan terminaaliin, metsastaa boardin pass'ia seuraavalle lennolle koska sita ei teknisten ongelmien takia voitu tulostaa Helsingissa, syoda jarjettoman kallis lounas (tomaatti-mozzarellapanini ja hedelmasalaatti, 6,5 puntaa), katsella ohikulkevia ihmisia ja pekingin olympialaisia laajakuvatelevisiosta.

Itse lento Heathrowsta Torontoon meni jokseenkin kivuttomasti, vaikka toki pitka olikin. Pieni TV-ruutu ja kuulokkeet ovat kylla ihan mahtava keksinto. Lennon aikana ehdin kuunnella mm. Foo Fightersien, Claptonin seka Led Zeppelinin tuotantoa, Pratchettin Carpet People'a aanikirjana, katsoa Creature Comfortsin ja Frasierin jakson, Forrest Gumpin seka alun useammastakin huonosta leffasta.

Perilla Torontossa jonotin ensin tullin ja sitten maahanmuuttovirkailijoiden tiskille, ja saatuani sievan leiman passiini oli aika metsastaa matkatavarat. Molemmat laukut tulivat perille, ja seka laukut etta sisalto olivat ehjat (onneksi, silla hajonnut tuliaismustikkahillopurkki vaatteiden keskella olisi ollut jokseenkin ikava yllatys). Kun olin paassyt tavarapaljouteni kanssa tuloaulaan tapasin siella Saran joka oli tullut vastaan, ja suuntasimme kohti Lontoota.

Eli Lontoossa olen nyt sitten viettanyt jo hieman aikaa, kaikki on vallan mainiosti, joskin aikaero viela vahan painaa. Tana aamuna herasin siina neljan paikkeilla, mika siis tosiaan ei ole se ihan tyypillisin ajankohta allekirjoittaneelle. Mutta eikohan tuo sisainenkin kello tasta pian asetu. Taalla Lontoossa olen siis ensi viikon, St. Catharinesiin ja Brockiin menen syyskuun 1. paiva.

Tassa kaikki talta eraa, tarina jatkuu lahipaivina.

Kohta lähtee

Pakkaaminen on puolessa välissä. Huomenna olisi tarkoitus suunnata kohti Helsinkiä (tai tarkalleen ottaen Kirkkonummea), ja perjantaiaamuna puolestaan matka jatkuu Atlantin ylitse. Vietän siis seuraavat puoli vuotta (noh, nelisen kuukautta) vaihto-opiskelijana Brockin yliopistossa St. Catharines -nimisessä kaupungissa. Tämän blogin olisi siis tarkoitus toimia kanavana, jonka kautta kerron kuulumisiani vaihdon aikana, vaikka perinteisillä korteillakin tosin todennäköisesti kiusaan ihmisiä. Mistä tulikin mieleeni, erityisesti joensuulaiset ja/tai vastikään muuttaneet, ilmoitelkaahan osoitteitanne jos korttia kaipailette. Vielä tällä hetkellä ei ole suuremmalti raportoitavaa, mutta kerron kokemuksistani jahka ehdin niitä ensin hankkia. Kertokaahan myös omia kuulumisianne aina välillä!