(Matka)kuulumisia

Joulukalenteri II, 24.12.

2010-12-24T08:19:00.000+02:00

Hyvää joulua!

Joulukalenteri II, 23.12.

2010-12-23T08:06:00.001+02:00

Elämää Jane Austen -universumissa: Pride and Prejudice, sekä Sense and Sensibility.

Joulukalenteri II, 22.12.

2010-12-22T08:14:00.002+02:00

Viime hetken insipiraatiota mahdollisiin piparin-tai-muiden-pikkuleipien-paistoprojekteihin.

Joulukalenteri II, 21.12.

2010-12-21T07:12:00.000+02:00

QI and Sat-Navs.

Joulukalenteri II, 20.12.

2010-12-20T08:14:00.000+02:00

Hienoja julisteita.

Joulukalenteri II, 19.12.

2010-12-19T08:03:00.000+02:00

Dictionary, redefined.

Joulukalenteri II, 18.12.

2010-12-18T08:26:00.000+02:00

Modern art explained.

Joulukalenteri II, 17.12.

2010-12-17T07:20:00.005+02:00

Photos looking blah? Consult the #1 unicorn and rainbow service worldwide.

Joulukalenteri II, 16.12.

2010-12-16T08:19:00.000+02:00

Fiilistelyä ranskalaisittain.

Joulukalenteri II, 15.12.

2010-12-15T07:44:00.000+02:00

Joulukoristeita Oxfordilaisittain.

Joulukalenteri II, 14.12.

2010-12-14T07:19:00.000+02:00

Ahaha, partapipo!!

Joulukalenteri II, 13.12.

2010-12-13T07:07:00.003+02:00

Some things just don't translate. Tästä aiheesta on kirjakin.

Joulukalenteri II, 12.12.

2010-12-12T08:36:00.000+02:00

Minoon kuullu, että kaiken oleellisen voi oppia Asterix-sarjakuvista.

Joulukalenteri II, 11.12.

2010-12-11T08:51:00.003+02:00

Eek 0.0 (täältä)

Joulukalenteri II, 10.12.

2010-12-10T07:50:00.000+02:00

Helppoja(?) origameja. Se kettu on tosi söpö :)

Joulukalenteri II, 9.12.

2010-12-09T07:44:00.000+02:00

Päivän korvamadon tarjoavat: Pinky and the Brain.

Joulukalenteri II, 8.12.

2010-12-08T07:16:00.000+02:00

Rakas Joulupukki, olen ollut tänä vuonna tosi kiltti, ja haluaisin lahjaksi tällaiset sukat. Kuva täältä.

Joulukalenteri II, 7.12.

2010-12-07T08:15:00.000+02:00

Guacamolea! Ja tosi sievä keittiö.

Joulukalenteri II, 6.12.

2010-12-06T07:45:00.000+02:00

Karvalakki 2.0?

Joulukalenteri II, 5.12.

2010-12-05T08:02:00.001+02:00

Stephen Fry + the English language = pure awesomeness.

Joulukalenteri II, 4.12.

2010-12-04T08:01:00.001+02:00

Matkamuistoja pizzalautasella.

Joulukalenteri II, 3.12.

2010-12-03T09:33:00.000+02:00

Valokuvia renessanssityyliin. Myös täällä.

Joulukalenteri II, 2.12.

2010-12-02T07:00:00.001+02:00

Jos on pakko olla hissimusiikkia, se saisi olla tällaista.

Joulukalenteri II, 1.12.

2010-12-01T06:29:00.000+02:00

Sailan pyynnöstä ;)

Paris vs. New York

Joulukalenteri 24.12.

2009-12-24T09:00:00.000+02:00

Tunnelmallista joulua!

Joulukalenteri 23.12.

2009-12-23T08:17:00.000+02:00

The QI take on Christmas.

Joulukalenteri 22.12.

2009-12-22T09:06:00.000+02:00

Kun pelastusarmeijan joulupatakerääjä sai apua.

Joulukalenteri 21.12.

2009-12-21T08:55:00.000+02:00

Fun tattoos.

Joulukalenteri 20.12.

2009-12-20T08:32:00.000+02:00

Hihii, pidetäänkö naamiaiset?

Joulukalenteri 19.12.

2009-12-19T08:42:00.000+02:00

So, apparently you can play Yann Tiersen's Comptine d'un autre été, l'après-midi like this, too.

Joulukalenteri 18.12.

2009-12-18T09:02:00.001+02:00

Miksei Timanttisten näyteikkunoiden esillepano ole koskaan mitään tällaista?

Joulukalenteri 17.12.

2009-12-17T09:10:00.002+02:00

Vauvahai (ti ti, tididi)

Joulukalenteri 16.12.

2009-12-16T09:21:00.002+02:00

Tämä voi hyvinkin olla totta.

Joulukalenteri 15.12.

2009-12-15T09:11:00.002+02:00

Jos minulla olisi kärsivällisyyttä, taitoa ja materiaaleja, tekisin tällaisia joulupipareita.

Joulukalenteri 14.12.

2009-12-14T09:13:00.000+02:00

Real human interface.

Joulukalenteri 13.12.

2009-12-13T10:23:00.002+02:00

Aww.

Joulukalenteri 12.12.

2009-12-12T09:15:00.000+02:00

Telescopic Text.

Joulukalenteri 11.12.

2009-12-11T10:24:00.003+02:00

Ei hassumpi muotokuva.

Joulukalenteri 10.12.

2009-12-10T09:37:00.000+02:00

Ihmismato.

Joulukalenteri 9.12.

2009-12-09T09:30:00.001+02:00

Beware of Cat

Joulukalenteri 8.12.

2009-12-08T09:38:00.002+02:00

Panda Bread :D

Joulukalenteri 7.12.

2009-12-07T08:49:00.003+02:00

Äänimaisema: asuntolaivassa sateella.

Joulukalenteri 6.12.

2009-12-06T10:53:00.001+02:00

Itsenäisyyspäivän(kin) kunniaksi: meille tavallisia tuotteita vähän eri näkökulmasta.

Joulukalenteri 5.12.

2009-12-05T10:58:00.000+02:00

The joys of swearing. (parental discretion is advised ;)

Joulukalenteri 4.12

2009-12-04T09:29:00.004+02:00

How very Peter Pan of you.

Joulukalenteri 3.12

2009-12-03T09:58:00.001+02:00

Good rules to live by.

Joulukalenteri 2.12.

2009-12-02T09:31:00.001+02:00

Kauniita unia?

Hyvää joulukuuta

2009-12-01T10:01:00.000+02:00

Iihiih, syksy on tavalliseen tapaansa kulunut hurjaa vauhtia, ja yhtäkkiä eletäänkin joulukuuta. Kompensoidakseni radiohiljaisuutta ajattelin pystyttää tänne pienimuotoisen joulukalenterin, eli julkaista joka päivä jouluun asti jonkin hauskan linkin tai kaksi. Tässäpä ensimmäinen:

I Lego NY.

I would like to thank the academy

2009-11-12T12:01:00.003+02:00

"Kun tämän palkinnon saa, niin täytyy tehdä seuraavat 7 kohtaa."

1. Kiitä sitä, jolta sait tunnustuksen.

2. Kopioi kuva ja liitä blogiisi.

3. Laita linkki, keneltä sait tunnustuksen.

4. Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä.

5. Anna tunnustus seitsemälle.

6. Linkitä nämä blogissasi.
7. Kerro näille seitsemälle tunnustuksestasi.

Sailalle, Maijalle ja Hannalle kiitokset!
Vai että seitsemän asiaa, jota ette minusta tiedä. Nämä nyt ei mitään valtionsalaisuuksia ole ja ehkä useankin tiedossa, mutta ehkä se ei niin tarkkaa ole.

1. Olen arpinaama. Arpi on kuitenkin varsin hyvin maastoutunut, eikä näy kuin sopivassa vastavalossa.
2. En pääosin jaksa balladeja, sillä ne ovat usein sävelkuluiltaan vähän turhan yksitoikkoisia, ja sanoituksissa tuppaa olemaan yliannostus siirappia ja sokeria. Kamalin kaikista on Toni Braxtonin 'Unbreak my heart'.
3. ...sen sijaan kaikki kappaleet, joissa on jonkinlainen na-na-na -pätkä ovat jollakin tapaa sympaattisia. Poikkeuksena se yksi Nylon Beat -viisu, jonka ärsytyskerroin on suunnilleen samalla tasolla kuin Danone-jogurttimainosten.
4. Suosikkisipsimakuni on Salt & Vinegar.
5. Vietän ihan liikaa aikaa internetissä.
6. Stressaannun epäkuntoa tai vaaratilannetta ilmoittavista merkkivaloista ja -äänistä suunnattomasti.
7. Kuuntelen mielelläni verbaalisesti lahjakkaita, asiastaan innostuneita ihmisiä.

Koska tämä meemi on kiertänyt jo aika kiitettävästi ympäriinsä, en aio haastaa yhtään tiettyä ihmistä, mutta jätän tähän avoimen haasteen; halukkaat saavat poimia tehtävän omaan blogiinsa.

Kansallismaisemissa

2009-08-19T13:02:00.011+03:00

Varoitus: seuraava postaus sisältää ihan liikaa kuvia. Joku kilahti kameransa kanssa eikä osannut rajata kuvamäärää sen paremmin tässäkään vaiheessa.

Elämysmatkailu jatkui myös joensuulaistuttuani taas uutta lukuvuotta varten; eilen suuntasimme Tuulin kanssa Kolin upeisiin kansallismaisemiin. Matkat Joensuun rautatieasemalta Kolin kupeeseen ja takaisin taittuivat hyvin kätevästi tilataksilla, opiskelijaystävälliseen(ish) hintaan 9 euroa per suunta. Perillä vaelsimme noin kahdeksan kilometrin lenkin jonka varrella vastaan tulivat kaikki Kolit (Ukko-, Akka- ja Paha-Koli) ja Mäkrävaara, jonka päälle päästäkseen piti kiivetä kolmisensataa metriä varsin jyrkkää mäkeä (kuva alla ei näytä jyrkkyyttä, valitettavasti), joten päivän (hyöty)liikuntakiintiökin täyttyi siinä samalla. Kiipeily oli kuitenkin ehdottomasti vaivan arvoista, maisemat vaaralta olivat mitä mainioimmat. Päivä oli hirmu mukava, aikaa kului sellaiset kahdeksan tuntia, joka oli aika sopiva määrä. Pirunkirkko jäi vielä näkemättä sillä se sijaitsee vähän kauempana, mutta ehkä ensi kerralla.

Lakeuden kutsu ja muita matkakertomuksia

2009-08-19T12:13:00.004+03:00

Minusta tuli kesäloman kunniaksi turisti, kotimaanmatkailja. Vietin lähes viikon sompaillen julkisilla kulkuvälineillä ympäri Suomea; ensin Savonlinnasta mökkeilemään Joensuun ystävien kanssa Ähtäriin, sitten Ähtäristä sukulaisvierailulle Porvooseen, josta käsin myös vierailin Helsingissä. Paljon hyvää seuraa, ja juuri sellaista ajankäyttöä kuin lomalla kuuluukin olla.

Mökkireissua oli suunniteltu jo jonkin aikaa, ajatus taisi ihan ensimmäistä kertaa tulla puheeksi joskus viime keväänä. Mökkiläiskokoonpano vaihteli jonkin verran, mutta loppujen lopuksi Ähtäriin kokoontui seitsemän henkeä.

Pariin päivään Ähtärinjärven rannalla mahtui ruokaa ja juomaa, lautapelejä, uimista ja saunomista, lettuja kera vadelmahillon ja itse poimittujen mustikoiden, musiikkia, valvomista, videokameraleikkejä ja kuutamon katselua kaukoputken läpi. Hauskaa kun mikä, ensi vuonna uusiksi!

Ähtäristä puolestaan toisenlaisiin maisemiin, Porvooseen ja Helsinkiin. Lisää hyvää seuraa, ja ihan vähän myös shoppailua. Mukaan tarttui muun muassa kaksi pussillista hyvää teetä kahdesta eri teen erikoisliikkeestä. Halukkaille maistiaisia Joensuussa ;).

Mitäs sitä sitten tekisi?

2009-08-01T09:58:00.004+03:00

Eilen oli kesän viimeinen työpäivä. Illalla hengattiin vielä piknikillä, jonne onneksi pääsi aika moni työkaveri. On kyllä ollut tavattoman mukava kesä ainakin töiden suhteen, työkavereiksi eksyi tänä vuonna harvinaisen mukavia ihmisiä (ei sillä etteikö heitä olisi ollut aiempinakin vuosina), joita toivottavasti näkee edes satunnaisesti vielä näin töiden loputtuakin. Elokuussa on nyt siis lomaa, tarjolla kotimaanmatkailua ja rentoutumista. Vähän on vielä orpo olo ja pallo hukassa, mutta eiköhän tämä tästä.

Taidekerho kokoontui

2009-07-26T22:57:00.008+03:00

Koska en nähtävästi saa taiteesta tarpeekseni työajalla, matka suuntautui vapaapäivänä kesäiseen, joskin häijyn oloisten lokkien valloittamaan Helsinkiin, ja taidenäyttelyyn. Junamatka kohti pääkaupunkia alkoi aikaisin aamulla ja kului kevyessä horroksessa, ensin taajamakiskobussissa (jonka konduktöörillä, nuorella naisella, oli muuten hieno, rauhoittava ääni, jota kuka tahansa hälytyskeskuksen työntekijä kadehtisi) ja sitten vienosti tuoreelta kaalilta tuoksuvassa Pendolinossa.

Pääasiallinen vierailukohde oli siis Ateneum, ja ennen kaikkea Kalevala-näyttely, jonka näkemisestä oltiin keskusteltu jo jokunen tovi, itse asiassa taideyhdistyksen edellisestä kokoontumiskerrasta lähtien. Ihan varma en kyllä ole, että tykkäsinkö. Sinällään hienoja tauluja, paljon perinteistä ilmaisua ja siinä seassa modernimpaa, mutta jotenkin oma kokemus jäi pinnalliseksi. Toisaalta ehkä hankala verrata, kun Retretissä on niin tottunut siihen, että töistä ja taiteilijoista tietää koulutusviikon ansiosta valtavasti. Siihen taustaan nähden mikä tahansa näyttely, erityisesti ilman opastusta, tuppaa jäämään pintapuoliseksi. Alexander Lindebergin Kalevala-kuvituksista vuodelta 1966 tykkäsin kuitenkin kovasti. Niistä kuvista ei tietenkään ollut, kaikkien perinteiden mukaisesti, postikortteja tarjolla, mikä hieman harmitti. Jotain kivaa löytyi silti Ateneumin kaupasta, nimittäin aika mahtis "our staff is trained to amuse you" -pinssi, joka löysi tiensä tämän asiakaspalvelijan matkaan.

Loppuaika Helsingissä menikin sitten lähinnä hengaillessa, ruokaillessa ja kävellessä ympäriinsä, siitä jopa hieman kuvamateriaalia (tosin joka kuvasta ei ehkä kaupunkia tunnistaisi). Aurinkokin näyttäytyi vähän pilvisen alun jälkeen. Kaiken kaikkiaan mukava päivä, ja seura ennen kaikkea jälleen kerran, mikä tärkeintä, mitä mainiointa.

Tahtoo leffaan

2009-07-10T20:27:00.002+03:00

Tässä muutamia kiinnostavia vaihtoehtoja:

Harmillisesti mikään näistä ei ole tarjolla ihan lähiaikoina, joten pitänee tyytyä nauttimaan huomisesta vapaapäivästä.

10 asiaa, jotka olen oppinut kesätöissä.

2009-07-06T20:28:00.008+03:00

1. Mukavat kengät parantavat elämänlaatua. Tämän voi kukin kohdallaan testata seisomalla kahdeksan tuntia betonilattialla (muutaman tauon saat pitää, jos on ihan pakko).

2. Nimi ei aina ole enne. Tanhuvaaran urheiluopiston vierailijaryhmä ei välttämättä koostu salskeista urheilijanuorukaisista, eikä Nuorten Miesten Kristillinen Yhdistys ole nuoria miehiä nähnytkään.

3. Aika on suhteellista. Puolen tunnin tauko kuluu silmänräpäyksessä, kun taas puoli tuntia hiljaisessa salissa saa epäilemään rannekellon pattereiden elinvoimaa.

4. Viikonpäivillä on rajatusti merkitystä. Lauantait erottaa siitä, että silloin ei pääse töiden jälkeen kauppaan, vaikka kuinka kävisi oven takana norkoilemassa.

5. Lastenrattaat on mahtava keksintö.

6. Valtaosalla ihmisistä ei ole niin originaali huumorintaju kuin he itse kuvittelevat.

7. Asiakaspalvelijalla oletetaan olevan valta korjata kaikki hallitsevasta säätilasta melusaasteeseen ja näyttelyripustukseen. Kiitos palautteesta, vien viestiä eteenpäin (ja vienkin, sen lupaan, paitsi ehkä säävalitukset).

8. Puhe Crocsien suosiosta ei ole liioiteltua.

9. Nimikyltissä olevat kielitarrat -ja erityisesti jonkin kielitarran puute- jäävät huomiotta asiakkailta, vahingossa tai tarkoituksella. Nimim. asiakaspalvelija, joka on tänä kesänä puhunut enemmän ruotsia (koulun ulkopuolella) kuin koko elämänsä aikana yhteensä.

10. Kesän pelastus on mahtavat työkaverit <3.

Lopuksi täysin asiaan kuulumaton linkkivinkki; ranskalaisilla on hienoja postimerkkejä!

Eväsvarustelua (a.k.a. coolest lunch EVER)

2009-07-01T21:53:00.003+03:00

Olen tämän muutamalle jo esitellytkin, mutta hehkutan vielä. Näin kesäisin eväsrumba kiihtyy aina huippuunsa, kahdeksan tuntia töissä kun vaatii jonkinasteista tankkausta kesken päivän. Omat evääni kulkevat jokseenkin uskollisesti linjaa voileipiä-salaattia-hedelmiä-myslipatukoita, mutta ehkä vielä joku päivä repäisen, ja väkerrän aamulla tällaiset eväät:

Tuli kesä kesä kesä

2009-06-17T12:05:00.007+03:00

Toistaiseksi vaan sateinen sellainen, taivas tipahtelee niskaan tämän tästä (onneksi en ole gallialainen :). Kesän pääelementti on tänäkin vuonna tuo eräs taidekeskus Punkaharjulla. Tämän vuoden näyttelyt on miusta varsin kivat ja monipuoliset, joskin lastennäyttelyssä pyörivän videon rallatus vähän stressaa. Laskeskelin tuossa yksi hiljainen päivä että näen yhden ja saman Karvakuonojen Salapoliisitoimisto -jakson n. 240 kertaa tämän kesän aikana. Ja yhden jakson aikana tulee sama biisi kolme kertaa...

Oma suosikki tämän kesän näyttelyistä on kolmanneksen Himmelblaun näyttelytilaa täyttävä Marja Pirilän Puhuva Talo -näyttely, ihan huikaisevan kauniita, camera obscura -tekniikalla otettuja valokuvia. Päänäyttelystä tykkään myös, enkä vähiten sen takia että sitä oli rakentamassa ehkä maailman sympaattisin ja asiastaan innostunein kuraattori, joka kyllä tartutti intonsa minuunkin.

Vapaapäivät on ainakin tähän asti menneet aika lailla kotona hiippaillessa ja satunnaisesti kodinhengetärpisteitä keräillen. Olen myös vieraillut ahkerasti kirjastossa, kiva kun on pitkästä aikaa mahdollista lukea ihan sitä mitä itseä huvittaa. Tällä hetkellä haluan lukea suomeksi, sillä tuntuu siltä että suomen kielen sanavarastossani ja yleisessä ilmaisussa on, noloa kyllä, parantamisen varaa. Sen siitä saa kun viettää valtaosan vuotta lukemalla ja kirjoittamalla englantia.

Google Analytics on kiva

2009-05-20T14:11:00.005+03:00

Sen avulla näkee mm. sen, millä hakusanoilla tänne on eksytty.

Viime aikojen listalla:

- el naturalista laukkuja (-- kivojahan ne on, mutta ihan pirun kalliita)

- happihyppely (-- tekee terää aina välillä)

- moleskine kalenterit (-- miulla on, toimii, suosittelen)

- montrealiin (-- mene ihmeessä, kiva paikka)

- new yorkin outlet (-- tästä en tiedä mitään, pahoitteluni)

- port dalhousie (-- myöskin kiva paikka)

- ranch kastike reseptejä (-- mie käytän ihan Saarioisten valmista, mutta tässäpä yksi)

- sanna lötjönen (-- löysitkö ihmisen jota etsit?? ;)

Voihan viisut

2009-05-17T18:53:00.004+03:00

Marialle ja Sailalle edellisten kommenttien pohjalta vastaisin että mie oon aina valmis ompeluseuran ja/tai marttakerhon kokoontumiseen ;). Ja leffailtahan kannattaa aina.

Viisut oli ja meni, äänestäjien suosion hakemisessa käytettiin kovin vaihtelevia keinoja. Miun suosikin Portugalin sijoitus jäi vähän vaatimattomaksi. Sääli sillä kappale oli kiva, laulajalla oli varsin hyvä ääni ja taustamusikantit näytti ehkä iloisimmilta ikinä. Onnea silti Norjalle, vaikka olen edelleen sitä mieltä että siinä biisissä ei ollu muuta hyvää kuin viulusoolot. Ensimmäistä kertaa elämässäni muuten äänestin Euroviisuissa (tai ylipäätään missään tv-kisassa), että kokemus kai sekin.

Parental unit kävi tänään vierailulla, isä kannustamassa sukulaispoikia jotka oli ajamassa rallia Ylämyllyllä ja äiti tuli shoppailemaan. Lisäksi selvisi että siirtymä Savonlinnan tapahtunee ensi lauantaina. Ensi viikolla pitäisi vielä raapia nuo hemmetin esseet valmiiksi ja viikon päästä pitäisi taas alkaa etsiä asiakaspalvelumoodia.

Niin ja vielä, hihii. Go Isabella Rossellini!

Minne katosi päivät?

2009-05-16T14:14:00.006+03:00

Itse asiassa, minne katosi koko kevätlukukausi? Viimeiset vajaat kuusi kuukautta ovat hujahtaneet silmänräpäyksessä, liekö syynä rutiinit joihin solahtaa mukaan nopeasti. Tuntuu etten ole tehnyt kevään aikana mitään mainitsemisen arvoista, lähinnä koulua koulua vain, mutta tässä kuitenkin jotain kevään aikana tapahtunutta:

Keväällä 2009 olen

- opiskellut

- ollut opiskelematta

- tuntenut huonoa omatuntoa laiskottelemisestani

- laiskotellut silti

- oppinut ranskaa, sosiolingvistiikkaa ja Shakespearen näytelmistä (ainakin). Voi kun tuo ranska joskus vielä jäisikin päähän.

- löytänyt Spotifyn <3

- ihastellut kissanpentuja, vaikkakin vain virtuaalisesti

- nauttinut SMGn keikasta

- käynyt pubivisoissa

- tuntenut matkakuumetta

- hankkinut taidetta (ihan pikkujuttuja, mutta tärkeitä itselle)

- nähnyt piirrustuksen talosta, jonka tapaisessa voisi olla hauska asua

- oppinut uuden suklaahippupikkuleipäreseptin

- odottanut kevättä malttamattomasti

- hermostunut kevään tultua siitepölykauteen

- osallistunut ja ollut järjestämässä enkkisten kansallista tapaamista

- adoptoinut kasveja jotka ovat - hämmentävää kyllä - edelleen hengissä (kopkop)

- palautellut mieleen neulomisen saloja - neulomisinto tosin vähän laantui kylmien ilmojen kaikotessa

- listannut pitkän litanian kirjoja ja leffoja joihin pitäisi tutustua kesälomalla (kun tunnetusti "on aikaa"), nähtäväksi jää minkä verran listaa saa lyhennettyä

Meemeilyä

2009-03-21T16:26:00.004+02:00

Jottei vahingossakaan tulisi tehtyä mitään hyödyllistä.

-A haastoi penkomaan valokuvakansioita. Neljännessä kansiossa ei ollut neljättä kuvaa vaan aika turha videonpätkä varmaan toissa joululta, joten valitsin sellaisen kansion jossa oli yli kolme kuvaa. Tämä on Galwaysta jokunen pääsiäinen sitten.

Toinen meemi koskee ruokaa ja on utelumallinen, joskus bongasin sen täältä.

1. Miten haluat munasi?

Keitettynä (3-6 min).

2. Kuinka nautit kahvisi/teesi?

Teeni. Riippuu laadusta. Mustat teet maidon ja sokerin kera, yrttimallit hunajalla.

3. Suosikkiaamiaisruokasi?

Miulla ei ole vakiosuosikkiruokaa, mutta tykkään isoista aamiaisista joita ei tartte itse laittaa (epätavallista, eikö). Esimerkiksi taannoisella Helsingin reissulla nautittu brunssi oli aika mainio.

4. Maapähkinävoi?

Sopii hyvin yhteen suklaan kanssa. Peanut butter M&M's, mums.

5. Millaisen kastikkeen haluat salaatillesi?

Joko oliiviöljy + balsamico -combon tai sit ranch-kastikkeen (ruokaisamman salaatin seuraksi).

6. Colaa vai Pepsiä?

Tavallinen cokis mutta sokeriton pepsi.

7. Laiskottaa, mitä teet?

Pastaa kera kastikkeen.

8. Laiskottaa todella, mitä pizzaa tilaat?

Joko juustomallin tai sit jauhelihaisen yksilön.

9. Tuntuisi vähän kokkailulta, mitä teet?

Jotain yksinkertaista. Ei miun taidot riitä mihinkään monimutkaiseen. Tai sit leivon.

10. Saatko jostain ruuasta hyviä muistoja?

En varsinaisesti. Britanniassa aupaireillessani tosin sain kokeilla ihan mahtavia uusia ruokalajeja kiitos isäntäperheen emännän, joka oli hirmu hyvä kokki.

11. Saatko jostain ruuasta huonoja muistoja.

Juu. Ala-asteen koulukeittiö pilasi mielenkiintoni tomaattisilakoihin täydellisesti.

12. Muistuttaako joku ruoka sinua jostakusta?

Yleensä jonkin reseptin opettaja tai kertoja tulee aina sitä tiettyä reseptiä toteutettaessa mieleen.

13. Onko olemassa ruokaa, josta kieltäytyisit?

Juu.

14. Mikä oli lapsena lempiruokasi?

Spagetti ja jauhelihakastike.

15. Oliko sinulla lapsena ruoka jota vihasit, mutta jota nyt rakastat?

Viha ei ehkä ole muuttunut rakkaudeksi, mutta olen kyllä oppinut syömään monia pienenä vihaamiani ruokia. Lisäksi suhtaudun varmasti avoimemmin nykyisin uusien annoksien maisteluun.

16. Oliko sinulla lapsena ruokaa jota rakastit, mutta jota nyt vihaat?

Suhtaudun kaupan pinaattilettuihin nykyisin huomattavasti epäluuloisemmin kuin lapsena.

17. Lempihedelmäsi ja -vihanneksesi.

Satsuma ja kurkku. Tykkään kyllä aika kattavasti hedelmistä ja vihanneksista.

18. Lempiroskaruokasi?

Pizza.

19. Lempivälipalasi?

Leipä kera päällysteiden.

20. Onko sinulla outoja ruokatottumuksia?

Ei...kai...

21. Olet dieetillä. Mitä syöt?

En ole dieetillä.

22. Diettisi päättyy. Mitä saisi olla?

Jotain hyvää.

23. Miten tulisena tilaat intialaisen/thaikkusi?

Ruoka saa olla sen verran tulista että siinä on makua ja pieni polte, muttei niin tulista ettei ruuasta maista muuta kuin chilin.

24. Saako olla juotavaa?

Kyllä, kiitos. Vettä, maitoa tai viiniä ruuan kanssa.

25. Punaista vai valkoista?

Mitä? Viiniä? Molemmat käy, tosin punaisen seurana olisi hyvä olla jotain syötävää.

26. Lempijälkiruokasi?

Mudcake.

27. Täydellinen yömyssy?

En harrasta.

Vastahaastan -A:n, muutkin saa toki halutessaan pohtia ruokamieltymyksiään.

Viikonlopun tehtävälista

2009-03-13T10:19:00.002+02:00

- siivous, pyykkäys, tiskaus ja muut kotityöt

- kaksi vaihtoraporttia

- ranskan compte rendu

- sosiolingvistiikan esitelmä

- visa

- ensimmäisen sukan loppuunvalmistus

- Measure for Measure:n esitelmän aloittaminen

- keittiöjakkaralla kiipeily jotta pimennysverhot saa ikkunaan roikkumaan

- lenkkeily

- kevään saapumisen malttamaton odottelu

Ruokaisaa asiaa

2009-03-03T08:50:00.003+02:00

Olen tutkinut viime aikoina keittokirjoja, tavoitteena löytää jotain uutta laitettavaa. Joensuun kirjastossa on aika kivat valikoimat, tämän hetken suosikkeja ovat Saara Törmän "Saa vaivata" ja "Keittokomero ja huone" -nimiset opukset. Vaikea olla pitämättä keittokirjailijasta joka antaa ruuille nimiä kuten "illallinen tulitikkutehtaalla" (itämainen pata) ja Boris (punajuurikeitto) ja toteaa, että suklaatorttu on ihmiselle hyväksi.

Nuo molemmat kirjat on muuten sellaisiä yksilöitä, joista on painos loppu. Jos siis kyseiset opukset sattuu kuitenkni joskus silmään kirjakaupassa tai antikvariaatissa, ne saa poimia talteen ja lähettää Joensuuhun, maksan takautuvasti.

Lopuksi vielä linkkivinkki, en oikeastaan suuremmin pidä ruusukuvioisesta mistään, mutta tällainen kupponen vaikka sokerikkona olisi aikas mainio.

Siivousfilosofia

2009-02-13T08:43:00.001+02:00

Ihan mahtavaa! Nimim. siivouspäivää pakon edestä viettävä.

Jätätän

2009-01-30T22:29:00.002+02:00

Elän edelleen vahvasti vuotta 2008. Pari ekaa viikkoa luennoilla kirjoitin sitkeästi oikeaan yläreunaan päiväyksen perään -08. Ja äsken tuntemattoman Flickr-matkakuvia selaillessani aivoni tulkitsivat automaattisesti vuoden 2007 albumin tuoreimmaksi.

Ei kuulu kummempia. Sain tänään kuulla veripalvelussa, että olen karanteenissa maaliskuuhun asti (tiesin tämän teoriassa, mutta olin autuaasti unohtanut). Tervetuloa takaisin maaliskuun puolen välin jälkeen, käyhän kahvilla ennen lähtöäsi. Ulkona on kylmää mutta auringonpilkahdus teki terää.

Haloo Helsinki

2009-01-19T10:24:00.004+02:00

Olipas kiva viikonloppu. Tarjolla oli hyvää seuraa, hyvää ruokaa intialaisessa ravintolassa ja brunssilla jossa sai tuoreita croissantteja, teevaraston kartutusta, vierailut Ateneumiin ja Suomenlinnaan, edellisessä kiva valokuvanäyttely ja vähän vähemmän kiva ja enemmän outo Mika Waltarin taiteilijasuosikeista kertova kokoelma. Jälkimmäiseen tein ensivierailuni; oikein sympaattinen paikka. Ja ihan mahtavaa, että myös lautta voi olla joukkoliikennettä. Kamera olisi pitänyt ymmärtää ottaa esille jo ennen Suomenlinnan vierailua, mutta muuten tilaisin lisää tällaisia viikonloppuja :).

2009-01-16T15:30:00.007+02:00

Kommenttilaatikon puolelta kuului ininää taholta, jotka ovat itse päivittäneet kuulumisiaan 16. JOULUKUUTA. Vinkvink.

Mutta joo, ehkä sitä voisi jatkaa yhteydenpitoa tätäkin kautta, ainakin satunnaisesti, jos jotain kerrottavaa sattuu olemaan.

Palailin siis Suomeen tuossa joulukuun puolessa välissä. Matkustaminen vei kauan, tosin hieman tuuriakin oli mukana. Toinen matkalaukuista nimittäin ylitti sallitun 23 kg, mutta selvisin check-innistä pelkällä nuhtelulla ja lupauksella pakata ensi kerralla kevyemmin (hmm). Myös lentokoneessa kävi siinä mielessä onnekkaasti että miun alkuperäistä istumapaikkaa tarvittiin johonkin muuhun käyttöön, joten minut ja vierustoverini siirrettiin Economy-luokasta Economy plus -luokkaan, jonka ero näkyy lähinnä jalkatilassa ja kuulokkeiden mallissa, mutta eipä tuo haitannutkaan.

Suomessa aikaeroväsymys ja kaamos heittelivät unirytmiä herttaisesti. Ekaan viikkoon ei tainnut auringosta näkyä vilaustakaan, joten ne valoisatkin hetket olivat valoisimmillaankin hämyisiä. Kuulin muuten tänään radiosta, että pohjoisessakin alkaa kaamoskauden pahin osuus olla ohi, eli aurinko paistaa(?) sielläkin tunnin verran päivässä. Tunnin!

Joulu ja uusivuosi menivät vielä lisäksi flunssaillessa, joten aika rennosti sujui aika useamman viikon tällä puolella Atlanttia.

Joensuuta olen puolestaan asuttanut nyt noin kahden viikon verran. Muuttaminen nyt on aina tuskaista, mutta kyllä tässä kämpässä on taas kiva olla asuntolan hulinan jälkeen. Tanssiva karhukin on löytänyt paikkansa kirjahyllystä ja sillä on seuranaan pieni norsu joka tuli Miran mukana Namibiasta.

Kevään lukujärjestys näyttää kivalta, joskaan töiltä ei taida välttyä. Listalla on muunmuassa Kielen variaatiota ja kielikontaktitutkimukseen tutustumista, sosiolingvistiikkaa, Shakespearen komedioita ja Ranskan historiaa.

Paluu Montrealiin

2008-12-12T17:55:00.014+02:00

Hiphei. Vapaus kouluvelvollisuuksista koitti viime perjantaina kello 11:05, kun raapustin viimeisen sanan tenttipaperiin (sivulle 30, yksipuoleisia onneksi, mutta jokseenkin pitkään sain tarinoida, sen verran laajoja olivat kysymykset. Hienoista käsikramppia oli ilmassa). Vajaan viikon käytin vielä matkustelemiseen, ensimmäinen pysähdys oli Lontoossa, kävin palauttamassa lainaamani tavarat Saralle ja Frankille, ja viemässä sinne joululahjan, ja maanantaina puolestaan suuntasin kohti Montrealia.

Tästä(kin) suunnasta katsottuna Montreal on kaukana. Torontosta matkaan kului bussilla seitsemän tuntia. Matkatyynystä tuli hyvä ystävä, helpotti nukkumista mukavasti. Majoitus järjestyi myös aika kivasti; Saran ystävän Margaretin ystävät Chris ja Madeline asuvat Montrealissa, ja tarjosivat minulle yöpymispaikan vierailun ajaksi. Hurjan ystävällistä, otin tarjouksen kiitollisena vastaan. Samalla sainkin sitten myös ranskan kielikylvyn, silla Madelinen äidinkieli on ranska, ja hän puhui minulle ranskaa koko vierailun ajan (yleisranskaa, ei quebeciläiselllä aksentilla, onneksi, helpotti ymmärtämistä). Puhumista ja kuullunymmärtämistä sai treenata myös kaupungilla ihan kivasti.

Knoppitietoa: maantieteellisesti Montreal sijaitsee yhtä kaukana Kanadan länsirannikosta kuin Euroopan länsirannikosta. Hih.

Vierailuni aikana sää oli jokseenkin kurja, sakea lumipyry vähensi valokuvien määrää runsaasti. Ilma muuttui kauniiksi keskiviikkoiltana neljän maissa; viiden tietämillä on pimeää. Torstaiaamuna, kun matkustin pois kaupungista, ilma oli kaunis, kuulas ja aurinkoinen. Mur.

Ehdin siis viettäää kaksi kokonaista päivää Montrealissa, toiset kaksi päivää menivätkin matkustamiseen. Tiistaina kävin ensin Montréal Musee des Beaux Arts - museossa, ja iltapäivällä vierailin vanhan kaupungin Église Notre Dame -kirkossa, jossa olisin halunnut käydä sisällä jo edellisellä reissulla. Kaunis se toden totta oli, eivät suotta kehuneet. Vähän kyllä hommassa oli rahastuksen makua; sisäänpääsy oli viisi dollaria, ja sisällä kirkossa oli puolestaan myynnissä sitä sun tätä, mm. kynttilöitä sai sytyttää palamaan (neljän tunnin tai neljän päivän kynttilä) lahjoitusta vastaan. Mutta joka tapauksessa, kaunis kirkko.

Keskiviikkona puolestaan kävin aamusta Biôdomessa, eli neljää Amerikoissa esiintyvää ekosysteemiä esittelevässä keskuksessa. Hauska paikka, erityisesti etelämantereen pingviinit olivat oikein hupaisia, vaikka ressukoiden vähän ahtaan oloinen elintila vähän ahdistikin.

Biodôme sijaitsee Montrealin olympiastadionin kupeessa. Itse stadion on surullisenkuuluisa; se rakennettiin vuoden -76 olympialaisiin, ja stadionin suunnitelleelle arkkitehdille kerrottiin, että raha ei ole este. Kyseinen arkkitehti otti kaiken irti vapaudestaan, ja stadionista tuli niin kallis, että Montreal sai sen maksettua kokonaan vasta pari vuotta sitten. Hups.

Biodômen jälkeen suuntasin taas kaupungin keskustaan, ja piipahdin Montrealin nykytaiteen museossa, joka oli aika pieni mutta hauska paikka. Päänäyttelynä oli "Sympathy for the Devil: Art and Rock and Roll since 1967" - oikein kiinnostava ja monipuolinen näyttely. Lisäksi esillä oli muutaman Quebeciläisen nykytaiteilijan töitä.

Keskiviikkoiltapäivänä kävin vielä leffassa; kävin Madelinen suosituksesta katsomassa Babine -nimisen, Quebeciläisen ohjaajan ja näyttelijän Luc Picardin elokuvan, joka oli kyllä hurjan sympaattinen. Lisäksi ihan uusi kokemus oli se, että olin ainoa ihminen salissa; ketään muuta ei ilmeisesti kiinnostanut paikallinen elokuva, ainakaan viideltä iltapäivällä.

Elokuvateatteri sijaitsi Pepsi Centressä, joka puolestaan on vanha Montreal Canadiensien kotihalli. Jäähallielementti on hauskasti säilytetty keskuksessa, kuten kuvasta näkyy.

Torstai meni taas lähinnä bussissa istuessa. Ja nyt onkin jo paluulento tosi lähellä. Se on sekä mukavaa, että haikeaa. Nämä viimeiset päivät menevät lähinnä pakkaillessa ja siinä, että yritän nähdä kaikki kaverit vielä viimeisen kerran. Sunnuntaina olenkin sitten jo ihan tutuissa maisemissa.

Joulukuu. Oho.

2008-12-01T16:18:00.005+02:00

Minne se aika meni?

Meillä on tänään kansainvälisen toimiston järjestämä joulujuhla, jonka pitäisi olla aika mainio. Ja koska joulukuun ensimmäisestä päivästä lähtien saa miun mielestä virallisesti soittaa joululauluja, tässäpä yksi aika hauska sovellus 12 Days of Christmas -kappaleesta:

Vaihtariajan (melkein) ABC

2008-11-30T19:06:00.012+02:00

Ihan jokaiselle kirjaimelle en keksinyt juttua, mutta tässäpä muutamia yleisiä havaintoja lähikuukausien ajalta aakkostetussa listassa:

A - Asuntola. Home, sweet home, väliaikaisesti, onneksi. Asuntola-asuminen on kätevää siinä mielessä, että se sijaitsee keskellä kampusta, eli luennot, kaverit, kuntosali ja kirjasto ovat lähellä. Välillä se taas on ärsyttävää ihan sen takia, että valtaosa muista asukeista on 17- ja 18-vuotiaita, ja asuvat ekaa kertaa omillaan (tai "omillaan", miten sen nyt ottaa). Kun äänieristys vielä on huono, niin oma rauha on vähän suhteellista. Korvatulpat on pop.

B - Brock-sälä. Yliopiston kirjakaupasta saa lähestulkoon mitä tahansa Brock-painatuksella. Tunnustan ottaneeni osaa tähän ilmiöön, jokunen tavara löytyy miultakin. Erityisesti huppari on aika kiva :).

C - my Canadian "home", eli tukikohta Lontoossa, Saran ja Frankin luona. Nämä ihmiset on olleet minua kohtaa ihan suunnattoman mukavia ja anteliaita. Niisk.

D - Deadlinet. Käsitettä ei pääse pakoon myöskään tällä puolella Atlanttia, pikemminkin päinvastoin. Tämän lukukauden aikana tulee palautettua 10 esseetä/kirjallista tehtävää ja tehtyä 6 esitelmää, 1 ryhmätyö ja 4 tenttiä. Yliopiston tehtävien palautussäädökset ovat aika tiukat, jokaisesta päivästä deadlinen jälkeen tulee myöhästymissakkoa proffasta riippuen, eli arvostana tippuu automaattisesti 5 - 10% ja tarpeeksi monta (yleensä 3-4) päivää myöhässä olevia töitä ei oteta vastaan.

E - Elokuvakerho. Kivaa ja reilua yliopistolta. SSLA, eli yliopiston alumnit järjestää kolme leffanäytöstä per viikko; yhden torstai-iltana ja kaksi sunnuntaisin. Lysti maksaa 10 dollaria / vuosi tai 2 dollaria / leffa. Filmit näytetään kampuksella luentosalissa ja suurin osa elokuvista on aika uusia. Syksyn aikana olen nähnyt mm. Junon, Sex and the City -leffan, Wall-E:n ja Kung Fu Pandan.

F - Fire drills, eli paloharjoitukset ja -hälytykset. Niitä on ihan virallisestikin monta kertaa kuussa, ja lisäksi näyttäisi olevan ihmisiä, joiden mielestä on hulvattoman hauskaa laukaista palohälytin keskellä yötä, ja järjestää asuntolan asukkaille öisiä ulkoilumahdollisuuksia. Ja nimenomaan näin talvella, alkusyksystä kun oli mukavan lämmintä ei tainnut olla ainuttakaan palohälytystä keskellä yötä.

G - Greyhound. Toinen Kanadassa tomivista bussiyhtiöistä, se toinen on Coach Canada. Molemmat ovat tulleet tutuiksi, sillä bussilla on edullisempaa matkustaa kuin junalla. Aiheeseen liittyy myös bussiasemat. Erityisesti Toronton linja-autoasema on outo. Se on samaa kokoluokkaa kuin esim. Savonlinnassa, vaikka liikennettä on enemmän, ja lisäksi asema on suljetussa tilassa. Se kyllä kohottaa kivasti pulssia, kun seisoo laiturilla odottamassa omaa linja-autoa, ja selän takana on yksi bussi lähes takin hupussa kiinni ja edestä menee samanaikaisesti toinen auto noin viidentoista senttimetrin etäisyydeltä.

H - Hankalaksi on tehty täällä ainakin yksi asia - McKenzie Chow -nimisessä rakennuksessa liikkuminen. Sinne eksyvät lähestulkoon kaikki. Jos etsit huonetta jossa et ole aiemmin käynyt, perille pääsemiseen on syyta varata ylimääräiset kymmenen minuuttia.

J - Joulu. Tuli, jos mahdollista, vielä aikaisemmin kuin Suomessa. Joulukoristeet ilmaantuivat kauppoihin 1.11 (eli heti kun Halloween oli ohi) ja joululaulut alkoivat soida kaupoissa muutama viikko myöhemmin. Kanadassa joulushow kuulemma alkaa vielä aikaisemmin kuin USAn puolella, sillä täällä kiitospäivä on lokakuussa, kun taas tuolla etelämmässä järjestys on halloween - kiitospäivä - joulu.

K - Kohteliaisuus. Se on yksi niistä stereotypioista, joka mielestäni pitää paikaansa. Kanadalaiset ovat kohteliasta porukkaa. Hyvänä esimerkkinä on se, että ovia pidetään toisille auki. Välillä joku on jäänyt ovenpieleen odottamaan, vaikka itse olen useamman askeleen päässä. Se on kyllä aika kivaa. Samoin tervehdyksen kaava kulkee enimmäkseen mallia Hello, how are you - Good, how are you - Good, vaikka vaan näkisi tutun ohimennen käytävällä. Myös ruokalan tädit ja kaupan kassat odottaa pidemmän kaavan mukaista tervehdystä.

Bubbling under: uudet kaverit, hirmu tärkeä osa vaihtoa ja kamera, myöskin osoittautunut tärkeäksi.

L - Luennot. Kurssien parasta antia varsinkin silloin, kun luennoitsija osaa asiansa. Käyn täällä neljää kurssia, joista kolmella on luennoitsija, jota on ilo kuunnella. Tämä on todetty kyllä jo Joensuussakin, mutta anglofoonit osaa.

M - Matkustelu. Reissun parasta antia. Niagara Falls. Toronto. Ottawa. Montreal. New York. Quebec City. :D. Rockies jää nyt näkemättä, ehkä ensi kerralla.

O - Opiskelijakortti. Ei suositella hävitettävän, sillä se on ehkä oleellisin esine täällä. Toimii paitsi opiskelijakorttina, myös bussilippuna, kuntosalikorttina, avaimena, ruokalan maksukorttina, elokuvakerhon pääsylippuna ja eräänlaisena luottokorttina.

Bubbling under: Oravat. Niitä on täällä ihan hullun lailla.

P - Postikortit. Ovat aiheuttaneet luvattoman paljon päänvaivaa. Tällä hetkellä olen löytänyt oikeasti kivoja maisemakortteja vain New Yorkista. Kanadan puolella tarjolla on joko a) iänikuisia Niagaran Putoukset -kortteja (myynnissä siis paitsi Niagara Fallssissa myös mm. Lontoossa (ON), Torontossa ja St. Catharinesissa) tai b) hutaisemalla otettuja valokuvia, joissa on kirkuvan värinen, Microsoft Wordin fonttivalikoimasta otetulla fontilla painettu kaupunkiteksti. Argh.

Q - Quarters. 25:n sentin kolikot vievät paljon tilaa rahapussissa. Ovat silti myös hyödyllisiä, sillä niillä saa pesukoneen ja kuivausrummun liikkeelle.

R - Rannekkeet. Täällä tykätään merkitä ihmiset rannekkeilla. Orientaatioviikolla kaikilla asuntoloissa asuvilla piti olla rannekkeet, ja jokaisella asuntolalla oli oma värinsä (minun oli sininen). Nyt ranneketta saa kantaa salilla ja jumpissa, sekä vieraillessaan kavereiden asuntoloissa jos meinaa viipyä myöhempään kuin iltayhteentoista.

S - Suihkusandaalit. Elinehto, muuten en tulisi toimeen Pelottavan vessan lattian kanssa.

T - Totutut standardit. Heittävät täällä häränpyllyä. Tutuin esimerkki lienee eri pistokkeet ja wattimäärät (joiden ansiosta miun ilmakiharrin vaan pihisee, eli siitä ei ole tullut käytettyä koko matkan aikana). Muitakin eroja on; paperit reijitetään kolmella reijällä, ja A4 on eri kokoinen ja -mallinen kuin Suomessa. Ja ne pakkauskoot, huh.

U - Uni. Viimeisen neljän kuukauden aikana olen oppinut itsestäni ainakin sen, että en osaa nukahtaa jos naapurin subwoofer paukuttaa bassosarjaa. Toisaalta olen jokseenkin ehdollistunut nukkumaan (tai ainakin painumaan horrostilaan) busseissa, ja jo pelkkä bussin hurina aiheuttaa haukotuksia.

V - Valuutta. 1:n dollarin kolikko - loony. 2:n dollarin kolikko - toony. Vitosen setelissä on jääkiekkoilijoita. Hih.

Aikaansaamista vältellessä

2008-11-23T21:39:00.006+02:00

Tuon lausahduksen muuten pihistin joskus jostakin blogista - valitettavasti en tajunnut silloin lähdettä kirjata muistiin. Hyvin sanottu silti. Kouluhommia olisi, mutta motivaatio on vähän hakusessa. Sijaistoimintoja kehiin siis.

Kierrellessäni blogimaailmassa törmäsin teksteihin, joissa kirjoittaja kertoo omasta muistikirjastaan. Mie ehdin jo kertaalleen hehkuttaa omasta muistikirjainnostuksestani, joten voisihan sen tehdä myös kuvituksen kanssa.

Olen jo vuosia kantanut kalenterin lisäksi muistikirjaa mukana. Nykyinen on aika tuore tapaus, ja sen verran kookas että se on välillä jäänyt epähuomiossa rannalle reissuun lähtiessä, ja sitten on tullut kiroiltua kun myös postikortteihin tarvittavat osoitteet ovat saavuttamattomissa.

Muistikirjaan tallentuu kaikkea muistamisen arvoista; lehtileikkeitä, osoitteita, vieraita sanoja, reseptejä, käyttöohjeita, perusfraaseja koreaksi....mikä nyt tuntuu tarpeelliselta ja ajankohtaiselta. En pärjää ilman, en.

Lopuksi vielä jokunen kuva tämän päivän happihyppelystä, ei täällä täystalvi ole, mutta vähän pientä valkeaa on silti esillä. Lämpötilakin on aika mukava, vilpoisa ja raikas mutta ei vielä tappavan kylmä (jotkut etelämmästä kotoisin olevat vaihtarikaverit kyllä kovin kiistävät tämän väitteen..)

Ei käy aika pitkäksi kampuksella.

2008-11-23T01:57:00.006+02:00

Tämä on totta sekä hyvässä että pahassa.

Hyvässä: Viime viikolla kampuksella pidettiin kansainvälinen Snack Fest, eli eri maiden vaihtarit avasivat ympäri kampusta kojuja, joissa myytiin paikallisia erikoisuuksia. Tuotto meni hyväntekeväisyyteen. Meillä oli Veeran ja Hannan kanssa Suomi-koju pystyssä, myynnissä mustikkapiirakkaa, omenapiirakkaa ja ruisleipää (ei ihan oikeaa versiota kun ei ollut aikaa leikkiä taikinajuuren kanssa, mutta ihan hyvää silti), ja ihan mukavasti nuo tekivät kauppansa. Muut kojut edustivat mm. Turkkia, Koreaa, Ranskaa ja Kiinaa.

Pahassa: Joku pahvi tykkää leikkiä palohälyttimillä. Perjantaiaamuna klo 5:30 kello pärähti soimaan, ja kampuksen turvaohjeiden mukaisesti kaikkien pitää poistua ulos. Onneksi viereinen rakennus, jossa pidetään luentoja, oli sentään auki, joten päästiin sisälle lämmittelemään sillä kesti puolisen tuntia ennen kuin päästiin takaisin asuntolaan, vaikka paloa ei ollutkaan missään. Ilmeisesti tämä ei ollut riittävää viihdykettä jollekin pikku kullanmurulle, sillä myös viime yönä päästiin happihyppelylle raikkaaseen pakkasilmaan - kahdesti, yhdeltä ja kolmelta yöllä. Anna mun kaikki kestää.

Hullua, miten nopeasti aika on kulunut. Miulla on kaksi - työntäyteistä - viikkoa koulua jäljellä, sis. tentit, ja sit lukukausi onkin miun osalta ohi. Ennen paluulentoa on vielä viikko vapaa-aikaa jonka toivon käyttäväni matkustellen, kerron yksityiskohdista jahka saan ne itse selville.

Lumi tuli, ja joulu myös

2008-11-18T01:55:00.005+02:00

Molemmat tosin vain hetkellisesti. Kävin jälleen viikonloppuvierailulla Lontoossa. Viikonlopun teema oli kovin jouluinen, lauantaina koristeltiin Saran ja Frankin talo joulukuntoon ja sunnuntaina menikin koko päivä keittiössä leipoen. Sara pitää joulusta, ja koska he eivät ole Lontoossa varsinaista joulua, aikovat he kuulemma nauttia joulukoristeista jo nyt. Mikäs siinä. Tuon kuusen kokoaminen muuten oli melkoinen palapeli, joka oksa pujotetaan koukulla runkoon kiinni yksitellen. Onneksi ne oksat oli kumminkin numeroitu.

Leipominen puolestaan sujui vaihtelevalla menestyksellä, nuo kuvassa olevat keksit olivat oikein makoisia ja niitä voisin yrittää tehdä itsekin ennen joulua Suomessa, ja pullakin onnistui mainiosti, mutta perussämpylät olivat pienoinen katastrofi. Syytän jauhoja, leipojassahan ei tietenkään ollut mitään vikaa...

Quebec City

2008-11-10T22:26:00.004+02:00

Quebec City nousi suosikikseni kolmen kaupungin joukosta. Siellä ehdimme viettää rikollisen vähän aikaa, saavuimme kaupunkiin yhden maissa lauantaina, ja vietimme siellä iltapäivän ja illan, yövyimme hotellissa ja aamulla suuntasimmekin taas jo kohti Montrealia. Quebec Cityn vanha kaupunki oli hurjan kaunis, keskieurooppalaista tyyliä edustavia rakennuksia ja tarkoin harkittuja väriyhdistelmiä (väriharmonia pitää pintansa niin pitkälle, että alueen McDonald'skin on pukeutunut himmeään vihreään ja keltaiseen kirkuvien perusväriensä sijasta - taivaan kiitos!). Myös täällä pääsimme opastetulle kierrokselle, johon toi oman lisävärinsä se, että oppaamme oli separatisti, eli Quebecin Kanadasta irtautumisen kannattaja.

Montreal

2008-11-10T21:25:00.011+02:00

Montrealissa vietimme aikaa sekä lauantaina että sunnuntaina. Aurinkoiset kelit muuten loppuivat Ottawaan, lauantaina ja sunnuntaina tarjolla oli lähinnä vesisadetta, tuulta ja sumua, yhdessä ja erikseen. Lumisadettakin olivat kuulemma lupailleet Quebec Cityyn, mutta ei siellä niin kylmä vielä ollut (veikkaisin, että lämpötila pyöri siinä viiden plusasteen tietämillä).

Saavuimme Montrealiin perjantai-iltana kuuden maissa. Kävimme ensin heittämässä isommat tavarat hotellille (jossa ei muuten ollut 13. kerrosta, ja huonenumerotkin pomppasivat kahdestatoista suoraan neljääntoista). Meidän huone oli 14:ssä kerroksessa, josta oli aika kivat maisemat, sumusta huolimatta :). Sen jälkeen lähdimme kiertelemään Rue Saint-Catherinea (! - oli oikein kotoisa olo tuon nimisellä kadulla ;), joka on yksi Montrealin isoista ostoskaduista. Kadun varrella oli myös paljon ravintoloita, päädyimme syömään korealais-japanilais-kiinalaiseen ravintolaan, jonka valitsimme puhtaasti siitä syystä että kun seisoimme ravintolan ulko-oven luona tutkailemassa ruokalistaa, yksi ulostulevista asiakkaista kehotti menemään sisälle, kehui ravintolaa suosikikseen kaupungissa ja suositteli vielä annoksenkin. Kannatti uskoa kaveria, ruoka oli hyvää ja myös suhteellisen edullista. Illallisen jälkeen kävelimme vielä hieman ympäriinsä ja ihailimme maisemia. Huolimatta siitä, että miusta on ihan liian aikaista laittaa jouluvaloja esille vielä tässä vaiheessa, Montrealin valoviritykset olivat kyllä kivoja.

Lauantaina puolestaan meillä oli puolestaan paikallinen opas kertomassa kaupungista. Hurjan hauska mies, jolla oli kiva kertomatyyli ja vahva tietopohja (ulkopuolinen opas oli hurjan kiva jo senkin takia, että tämä meidän mukana ollut ryhmänjohtaja ei ollut oppaana kovinkaan kummoinen, varsinkaan New Yorkin reissun oppaaseen verrattuna. Voisin napista pitkäänkin siitä että opastettaessa ei lueta paperista, mutta taidan nyt jättää sen väliin). Se huono puoli opaskierroksessa oli, että se tehtiin bussilla, joka kyllä säästi aikaa ja mahdollisti useamman alueen näkemisen, mutta valokuvaus oli vähän haasteellista.

Montrealiin palattiin vielä sunnuntaina ennen Torontoon suuntaamista. Meillä oli vielä hieman aikaa kierrellä ympäriinsä. Jennyn ja Candacen kanssa kävimme mm. parissa galleriassa, joissa oli tosi kiinnostavia paikallisten artistien töitä. Olisin myös halunnut käydä sisällä Montrealin Notre Dame -kirkossa, joka on kuulemma tosi kaunis. Aika kumminkin loppui kesken. Ihan viimeinen silmäys kaupunkiin tehtiin Mount Royalin rinteiltä, josta sai mukavan yleiskatsauksen kaupunkiin.

Ottawa

2008-11-10T20:37:00.006+02:00

Matka alkoi torstai-iltapäivänä sumuisissa merkeissä. Koko päivä oli ollut yhtä hernerokkasumua, ja Coach Canadan bussikuski jo ehti varoitella, että saatamme saapua Torontoon myöhässä. Sumu ei kuitenkaan yltänyt kuin matkan puoleen väliin.

Varsinainen reissu alkoi perjaintaiaamuna kello 7:15, mutta koska St. Catharinesista on jokseenkin hankala päästä Torontoon siten että olisi perillä tuohon aikaan, menimme kaupunkiin jo edellisenä iltana, yövyimme Jennyn kaverin kotona ja täten myös takasimme itsellemme muutaman tunnin lisää unta. Tulivat tarpeeseen. Samalla tuli myös tutustuttua Toronton metrosysteemiin, joka on herttaisen simppeli, jos nyt ei ihan Helsingin metron yksinkertaisuudelle vedä veroja.

Ensimmäinen kaupunki, jossa tuli reissulla vastaan oli Kanadan pääkaupunki, eli Ottawa, jonne saavuttiin yhden maissa. Käytiin katsastamassa Parlamenttitalo ja Peace tower, varsin näyttäviä rakennelmia muuten, ja palloiltiin ympäri keskustaa. Pidimme myös lounastauon ja pyörähdimme muutamassa kaupassa, mukaan olisi lähtenyt ihan mahtava MacGyver-paita, jossa oli vessapaperi+tulitikut+paperiliitin = ase -printti, mutta kun se oli kaupassa joka painaa kuvan asiakkaan valitsemaan paitaan vasta kun paidan osto on ajankohtaista, miulla ei ollut aikaa jäädä odottelemaan paidan valmistumista. Nyyh.

Iltapäivästä, neljän maissa, lähdettiinkin sitten kohti Montrealia...

Viikonloppu ranskalaisessa Kanadassa.

2008-11-10T20:33:00.004+02:00

Nyt nukuttaa. Saavuin viime yönä puoli yhden maissa takaisin kampukselle (ja tänä aamuna oli luento kahdeksalta, jei), takana reissu, joka kulki reittiä St. Catharines - Toronto - Ottawa - Montreal - Quebec City - Montreal - Toronto - St. Catharines. Oikein mukava reissu, vaikka kaupungeista ei ehtinytkään nähdä kuin pienen vilauksen. Tavoitteena onkin säätää vähän yksityiskohtaisempi tutkimusmatka omin päin johonkni kaupungeista vielä ennen Suomeen paluuta.

Maailman kalpein jalka ja muita kauhutarinoita

2008-11-03T16:55:00.006+02:00

Halloween tuli ja meni. Täkäläiset ottavat juhlan hassun tosissaan, siis siinä mielessä että usein omakotitalot koristellaan juhlaa varten, ja naamiaisasuja mietitään antaumuksella ja hyvissä ajoin. Perjantaina oli hassua kävellä kaupungilla kun vastaan tuli jos minkälaisia tapauksia. Esimerkiksi kun kävin kamerakaupassa kyselemässä kakkosakkua kameraan, myyjällä (joka muuten käyttäytyi ihan normaalisti) oli valtava muovijuusto päässään. Kadulla tuli myös vastaan mies jolla oli kädet ja jalat maalattu muistuttamaan liskon nahkaa, ja nainen jolla oli ketun häntä ja korvat. Hih. Juhliakin oli tarjolla ihan kiitettävästi, mie kävin pyörähtämässä kansainvälisen toimiston kokoontumisessa jossa oli tarjolla ylimakeaa täytekakkua ja tilaisuus kaivertaa kurpitsoja (josta tosin myöhästyin ja piti tyytyä ihailemaan toisten tuotoksia, möh), sekä meksikolaisen Christinan järjestämissä juhlissa, joista tuli lopulta eri kulttuureja yhdistävä tanssitunti.
Asiasta kukkaruukkuun, täytyy ihailla kauppojen tehokkuutta. Halloweenia on mainostettu varmaan jo reilu kuukausi, mutta kun kävin lauantaina 1.11. ruokakaupassa, kaikki koristeet oli jo vaihdettu jouluisiksi. Ei heitä voi ainakaan viivyttelystä syyttää.

Olen myös muutamana päivänä päässyt kokeilemaan lahjojani leffanteon parissa. Candace, amerikkalainen vaihtari opiskelee täällä taidekursseja, joista yhdellä tehdään viiden minuutin mittainen lyhytfilmi. Miut (sekä muita tuttuja) on rekrytoitu näyttelemään, mie oon avustajana. Olen mm. kaatuillut vasemmalle ja oikealle, kirmaillut ympäri niittyjä, maannut maassa mitä kummallisimmissa asennoissa kun pääosan esittäjä kävelee ekstrojen välistä, ja lainannut käsiäni ja jalkojani kuvattaviksi erillisinä ruumiinosina (siihen liittyen tuo maailman kalpein jalka, voi elämä). Ihan kiinnostavaa nähdä lopputulos joskus marraskuun loppupuolella.

Happy Halloween!!

2008-10-31T01:26:00.000+02:00

Taas Torontossa

2008-10-26T05:02:00.017+02:00

Tällä viikolla tapahtunutta:

- 8 tuntia luentoja
- 4 tuntia seminaareja
- 4 tuntia tarkkailutunteja
- 3 jumppatuntia
- 1 kahden tunnin ryhmätyötapaaminen
- runsas tuntimäärä itsenäistä opiskelua

Katkoksi elämän jakautumiseen tunteihin ja välillä loputtomalta (täälläkin!) tuntuvaan opiskeluun lähdettiin tänään korealaisen Jihaen kanssa käymään päiväreissulla Torontossa. Käytiin Royal Ontario Museumissa, palloltiin vähän ympäri kaupunkia ja piipahdettiin myös shoppailemassa. Kävin myös korean pikakurssin, yksitoista fraasia joista osaan lausua ehkä kaksi sinne päin. Ilman ja Toronton suhteen miulla on ilmeisesti pahaa karmaa tai jotain sillä taas oli pääosin märkää ja aamupäivästä myös jokseenkin sumuista, mutta ehkä vielä joskus pääsen siellä käymään aurinkoisenakin päivänä.

Omituisten otusten kerho

2008-10-23T01:17:00.006+03:00

Tehtävänanto: "Paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."

-A houkutteli kertomaan omituisista tavoistani. Onhan noita.

1. Aiheutan paheksuntaa taustajoukoissa jättämällä systemaattisesti vaatteeni silittämättä, jos juhlavaatteita ei lasketa. Silitän silti lakanat, sillä sileä lakana on vaan niin mahdottoman mukava ihoa vasten.

2. En koskaan kasvanut ohi kuvakirjavaiheesta, vaan tutkailen kuvapainotteisia opuksia edelleen erittäin mielelläni. Hyvä esimerkki näkemisen arvoisesta kuvakirjasta tässä. Arvostan toki kyllä kirjoitettua ilmaisuakin, mutta (valo)kuvissa on silti joitain erityisen kiehtovaa.

3. Jään herkästi jumiin hyvään kappaleeseen tai levyyn ja soitan niitä sitten tauotta, kunnes kyllästyn. Siinä vaiheessa levy saattaa joutua hyllylle kuukausiksi, ennen kuin kaivan sen taas esille. Tällä hetkellä tiiviissä toistossa ovat mm. David Bowien 'Kooks', Deep Purplen 'Hush' ja Bon Iverin 'Skinny Love'. Tsuumin 'Avoin Kenttä' -levyn kaivoin jokunen hetki sitten taas esiin pitkähköltä tauolta.

4. Olen muistikirja-addikti. Yksi sellainen on aina kesken, ja sinne on hyvä kerätä osoitteita, reseptejä, lippuja ja lappuja muistoksi, lainauksia, sanakirjamerkintöjä ja muuta kivaa. Siinä vaiheessa kun käytössä oleva muistikirja on täynnä onkin edessä ongelma, sillä uuden, sopivan ja kivannäköisen löytäminen saattaa kestää, sen verran nirso olen kirjan ulkonäön suhteen.

5. En tykkää puhua puhelimessa. Kärsin jossakin vaiheessa jopa puhelinkammosta jota esiintyi erityisesti silloin kun piti soittaa virallisiin paikkoihin ja vieraille ihmisille. Angsti on hellittänyt pakon edessä, mutta en edelleenkään nauti tilanteesta. Juoruan kyllä joskus kavereiden kanssa puhelimessa, mutta pidän enemmän siitä, että näen ihmiset, joille puhun.

Olisi kiinnostavaa kuulla Tuulin, Hennan, Tiinan, Hannan ja Sailan omituisuuksista. Muutkin saa toki halutessaan tuulettaa kaappeja.

Viimeiset New Yorkin kuulumiset, knoppitietoa ja Tanssiva Karhu

2008-10-20T20:26:00.007+03:00

Tiinalle, ja Hennalle kans ;), sekä Kaisalle kiitokset synttärikorteista! Olivat tulleet perille perjantaina.

New Yorkin reissun viimeisestä päivästä ei ole suunnattoman paljon kerrottavaa. Lähdettiin aamulla aikaisin, pysähdyttiin outlet-ostoskeskuksessa matkan varrella (ostin viimeisillä taaloilla vihreät Converset :) ja jatkettiin taas matkaa. Ruskamaisemat oli edelleen hienot.
Matka sujui hyvinkin joutuisasti aina Kanadan rajalle asti; koska oli pitkä viikonloppu muitakin oli reissussa, odoteltiin rajalla reilut kaksi tuntia ennen kuin päästiin passintarkastuksesta läpi. Tätä maisemaa ehti ihailla jokusen hetken:

Niin ja sitten loput knoppitietoni:

- New Yorkin lempinimi the Big Apple eli Iso Omena on jazzmuusikoiden ja Frank Sinatran yhteistyötä. Joskus vuonna miekka ja kypärä (vuosiluvut ei edelleenkään pysy miun päässä), kun jazzmuusikot kiersivät Ameriikan suurkaupunkeja, heillä oli omassa slangissaan tapana kutsua eri kaupunkeja eri hedelmien nimillä, ja New Yorkia sitten kutsuttiin syystä tai toisesta ompuksi. Sinatra sitten puolestaan levitti kutsumanimen koko kansan keskuuteen, hänellä oli kuulemma tapana aloittaa mainita keikkansa alussa, että "It's good to be back here in the Big Apple", eli mukavaa olla taas täällä isossa omenassa. Yleisö ei ilmeisesti ihan tarkaan tiennyt mitä Sinatra lausahduksellaan tarkoitti, mutta toisto on tunnetusti tehokas keino saada ilmaisut liikkeelle.

- Kaikki varmasti tietää I <3 New York -sälän, logoa on tarjolla ainakin t-paidassa, rintanappina, mukina, kynänä, kehyksenä ja ties mitä muuta. Itse logon takana on John Lennon, joka oli suuri New Yorkin ystävä. Sama logohan on levinnyt jo muihinkin suurkaupunkeihin.

Viime viikonlopun puolestaan vietin Lontoossa, kävin moikkaamassa Saraa ja Frankia, ja tietysti myös shetlanninlammaskoiria Dylania ja Bristolia. Miut otettiin (taas kerran) tosi sydämellisesti vastaan, Sara mm. laittoi miulle syntymäpäiväaterian, jälkiruokana suklaajuustokakkua, nam :). Sunnuntaina mie puolestani leivoin pullaa joka onnistui hämmentävän hyvin, ilmeisesti yleiskone on ihan kätevä vehje ainakin tähän tarkoitukseen.

Ja sitten vielä Tanssivasta Karhusta. Ennen koulun alkua vierailin Saran ja Frankin kanssa Stratfordissa, ja inuiittitaidetta myyvässä galleriassa. Kivestä veistetyt patsaat, erityisesti karhupatsaat, on miusta tosi hienoja, ja Ottokie Ashoona -nimisen taiteilijan tanssiva karhu lähtee miun mukana nyt myös Suomeen :).

New York, sunnuntai

2008-10-17T16:12:00.014+03:00

Inhimillinen aamuherätys kahdeksalta, ja yhdeksältä kohti Manhattania.

Ensimmäinen pysähdyspaikka: Central Park. Tai itse asiasssa ensin kierreltiin bussilla aluetta, nähtiin muunmuassa The Dakota, eli rakennus jossa John Lennon asui ja jonka edessä hän kuoli. Yoko asuu kuulemma rakennuksessa edelleen. Itse Central Park oli kyllä hirmu viihtyisä, en ehtinyt viettää siellä niin paljon aikaa kuin olisin halunnut, esim. Beatles-aiheinen Strawberry Fields -muistomerkki jäi näkemättä. Nyyh.

Knoppitietoa, osa 1: Central Park on kokonaan ihmisen luoma, eli ei ole luonnonpuistoa nähnytkään. Joka ikinen puu ja hiekanmuru on tuotu siinne. Hurjaa. Hieno se silti on.

Central Parkin pikakierroksen jälkeen oli jokunen tunti vapaa-aikaa. Puiston vieressä puolestaan on ns. Museum Mile, eli valtavia, kuuluisia museoita ihan vieri vieressä. Tarjolla on mm. The Met, Guggenheim, Museum of Natural History... mie nyt olisin voinut mennä ihan mihin vaan noista, mutta päätin suunnata kumminkin M0MA:n eli modernin taiteen museoon. U p e a a. Ehdin pyöriä siellä vajaat kaksi tuntia ja paaaaaljon enemmän olisi voinut viettää, niin paljon jäi vielä näkemättä. Hurjan kiva paikka, vaikka näyttelyvalvojista osa nojailikin seiniin, tsk tsk ;). MoMAssa oli myös kauheen kiva ratkaisu siihen, miten tietyistä teoksista saa lisätietoa; aulasta sai lainata sellaisia halkokännyköiden näköisiä luureja, joista sitten sopivan koodin valitsemalla sai kuulla kuraattorin nauhoittaman infopätkän kyseisestä teoksesta. Ihan mahtava ratkaisu, miusta on aina kiva kuunnella ihmisiä, jotka puhuu jostakin asiasta innostuneesti ja asiantuntemuksella. Toki olisin suurella mielenkiinnolla osallistunut ihan oikeallekin opastetulle kierrokselle, jos sellaisia olisi ollut tarjolla.

Museossa oli myös pari erikoisnäyttelyä, kiinnostavan oloinen, ihan uusi tuttavuus "Kirchner and the Berlin Street" ja lisäksi kutkuttava "Van Gogh and the Colours of the Night". Jälkimmäiseen piti hankkia (ilmainen) ajastettu lippu ja luulin jo hetken että ne taulut jää näkemättä, miun lipulla näyttelyyn pääsi klo 13:30, jono oli melkoinen ja bussilla piti olla takaisin 14:30. Pikasilmäyksen ehdin kumminkin saada. Oi. Omaksi suosikikseni nousi "Starry Night over the Rhône" eli tämä. Tuossa näyttelyssä ei saanut kuvata, vaikka useimmissa muissa saleissa se olikin luvallista niin kauan kun ei käyttänyt salamaa.

Palaillessani takaisin ryhmän kohtaamispaikalle ihalin paraatia, joka oli järjestetty 5th avenuelle. Maanantai 13.10 on Kanadassa kiitospäivä ja Yhdysvalloissa Kolumbuksen päivä, ja paraati juhlisti Amerikkojen kansoja, se on kuulemma perinne Kolumbuksen päivää edeltävänä päivänä.

Seuraavaksi suunnattiin kohti Chinatownia, Greenwich Villagea ja Sohoa. Meillä oli siellä useampi tunti vapaa-aikaa, jonka sai käyttää miten halusi. Meille näytettiin myös kartasta sellainen neliö, jonka kävelemällä näkee vähän kaikkea. Chinatown oli vähän ankea krääsäkojukuja, mutta muuten alueella oli kyllä kiva pyöriä. Ostin ja lähetin myös muutaman postikortin, joista ainakin osa on ilmeisesti tullut perille ennätysajassa. Käytiin myös vähän shoppailemassa, miun suosikkikaupaksi tuli japanilainen Uni Qlo, "japanilaisten henkkamaukka", paitsi kivempi, (toivottavasti) vähän laadukkaampi ja myös hieman kalliimpi. Tarjolla oli siis aika perusvaatteita, mutta jutun juju on valtavat väriskaalat, eli samaa vaatetta saa hurjan monessa eri sävyssä. Vaatteiden esillepanokaan ei ollut hullumpi.

Ihan illasta, ennen hotellille painumista, käytiin vielä ottamassa muutama öinen kuva Manhattanin siluetista. Kameran kuvat ei tee maisemille oikeutta, mutta parhaani yritin.

--

Leilalle ja Miralle kiitokset synttärikorteista!! :)

New York, lauantai

2008-10-16T00:33:00.014+03:00

Lauantain herätys tuli aikaisin. Ehkä aikaisemmin kuin oli tarkoitus. Joko edellinen vieras oli tehnyt källin tai sitten se oli puhdas vahinko, mutta meidän huoneen herätyskello soi klo 5:30. Sen jälkeen sai vielä onneksi hetken torkkua, seitsemältä oli tarjolla aamupalaa ja kahdeksalta suunnattiin taas kohti Manhattania, edessä täysi päivä.

Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Top of the Rock, Rockefeller centerin huipulla, muistaakseni 67-69. kerroksessa oleva kolmikerroksinen alue, josta oli ihan kivat maisemat joka puolelle kaupunkia :). Ilmat maisemien katselulle oli myös ihan täydelliset, tornista näki Atlantille asti. Ari, meidän opas, kertoi käyneensä ryhmien kanssa tornissa kymmenisen kertaa, eikä kuulemma ollut koskaan näin hyvä näkyvyys. Ihan Rockefeller centerin vieressä on myös Radio City Music Hall.

Top of the Rockin jälkeen palailtiin takaisin bussiin ja mentiin Manhattan Bridgen yli Brooklynin puolelle. Sieltä puolestaan kävelimme Brooklyn Bridgeä pitkin takaisin Manhattanille, ja napsimme samalla jokusen siluettikuvan saaresta. Itse Brooklyn Bridgenkin tarina on aika mainio; sitä oli rakentamassa ensin John Augustus Roebling ja sitten hänen poikansa Washington Roebling (tarkistin nimet, ihan kaikkea ei voi muistaa...). Tämä nuorempi Roebling puolestaan sairastui vakavasti sillan rakentamisen ollessa vielä kesken, jolloin Washington Roeblingin vaimo päätti opetella korkeamman tason matikkaa ja muita insinööritaitoja, ja alkoi ohjata sillan rakennustöitä. Mies puolestaan sai seurata sillan rakentumista sairasvuoteeltaan, huoneen ikkunasta kun kuulemma oli näköala sillalle.

Sillan ja maisemien ihailun jälkeen oli vuorossa lounastauko, jonka jälkeen suuntasimme Wall Streetille. Se on New Yorkin vanhin katu, ja tietysti se rahamaailman keskus. Vähän kolkkoa aluetta, mutta sen verran olennaista, että pitihän sekin nähdä. Wall Streetillä sijaitsi myös Tiffany & co. -liike, jonka kattokruunut on kuulemma 3 miljoonaa dollaria / kipale. Se matkamuisto jäi kyllä ikkunaan.

Wall Streetin jälkeen seuraava pysähdyspaikka oli Ground Zero. Se veti kyllä aika hiljaiseksi.

Kävimme myös pienellä risteilyllä, jonka pääpointti oli nähdä Vapaudenpatsas. Mie tuijottelin myös purjelaivoja ja nostokurkia. Laivan kapteeni oli mukavan oloinen heppu, joka toimi myös oppaana, ja hyvin tekikin hommansa. Kapteeni on kuulemma kirjoittanut kolme New York-aiheista kirjaa, joten tietopohjaa oli jonkin verran. Kiva oli myös katsella kaupungin siluettia tuostakin näkökulmasta.

Illasta oli vielä aikaa hengata Times Squarella. Meillä oli Allun kanssa tarkoitus myös nähdä tässä välissä kun satuttiin molemmat olemaan samalla alueella, mutta informaation kulku petti pahasti, joten sepä jäi sitten tekemättä. Ehkä ensi kerralla.

New York, perjantai

2008-10-15T03:43:00.004+03:00

Matka alkoi jokseenkin aikaisin. Herätyskello soi vähän jälkeen kuuden, ja seitsemältä piti olla kampuksen bussipysäkillä odottamassa bussia ensin linja-autoasemalle ja sen jälkeen toista bussia vähän kauemmaksi keskustasta, josta Torontosta tuleva ISXn bussi noukki meidät mukaansa. Aamuherätys olisi itse asiassa ollut vielä aikaisempi jos yksi Brockista mukaan lähteneistä vaihtareista, Morgan, ei olisi tajunnut pyytää bussia kiertämään St. Catharinesin kautta. Bussissa ehdittiin kyllä istua ihan riittämiin ilman Toronton keikkaakin.

Itse matka oli, no, pitkä. St. Catharines on tosi lähellä USA:n rajaa, joten sen ylitys tuli vastaan nopeasti, ja loppuaika menikin sitten odotellessa. Maisemat bussin ikkunoista eivät itse asiassa olleet hullummat, ruska on täällä tosi kauniissa vaiheessa, ja ihailtavaa riitti koko matkan ajaksi. Valitettavasti maisemia ei ole kauhean hyvä tallentaa liikkuvan bussin ikkunasta, kuten ehkä yllä olevasta kuvasta huomaatte.

Perillä New Yorkissa oltiin iltaseitsemän maissa. Ensin kävimme kirjautumassa New Jerseyn puolella olevaan hotelliin, jättämässä tavarat sinne, ja sitten palasimmekin heti takaisin bussiin, suuntana Manhattan. New Jerseyn ja New Yorkin väli taitettiin Lincoln tunnelin kautta. Manhattanilla meillä oli useampi tunti aikaa pyöriä omin päin, ja etsiä jotain syötävää. Aika tosiaan kului mukavasti ihan maisemia katsellessa, Times Square on tosiaan melkoinen valomainosten kavalkadi. Siellä myös kiehtovia kauppoja, nelikerroksinen Virgin Megastore oli vähän turhankin houkutteleva, ja M&M's World, M&M's karkeille omistettu kolmikerroksinen kauppa ihan vaan hassu.

Yhdentoista maissa palailtiinkin sitten jo hotellille, ja otettiin tuntumaa paikalliseen bussiasemaan. Sänkyyn mentäessä jo vähän väsytti :).

Mitä tein kiitospäivän viikonloppuna...

2008-10-15T03:26:00.005+03:00

Terveisiä New Yorkista! (ja Janille myöhästyneet synttärionnittelut!)

Aivan järjettömän upea reissu. Pistän matkakuvauksen osissa, kun Blogger ei tulisi yhdellä kertaa tykkäämään siitä kuvamassasta, joka miulla on teille tarjolla...

Osallistuin siis Torontolaisen ISX -nimisen firman järjestämälle neljän päivän matkalle. Etukäteen ryhmämatka vähän arvelutti, mutta näin jälkeenpäin voin sanoa, että tälle nimenomaiselle reissulle se oli ihan nappivalinta. Ensimmäisellä visiitillä haluaa nähdä nimenomaan ne kaikkein perinteisimmät nähtävyydet, joita meille oli tarjolla. Lisäksi ryhmämme opas oli aivan mahtava, tietoa tuli paljon, paljon faktaa ja vinkkejä siitä missä kannattaa käydä vapaa-ajalla, sekä myös knoppitietoa mm. siitä, miksi New Yorkia kutsutaan Isoksi Omenaksi ja kuka on kuuluisan I <3 New York -sälän idean takana.

Matka siis kesti neljä päivää, lähdimme aikaisin perjantaiaamuna ja palasimme maanantai-iltana. Brockista meitä oli reissussa seitsemän vaihtaria, ja loput ryhmäläiset olivat Toronton eri kielikouluista. Rajanylitykset ja muut sujuivat hirmu kivuttomasti, ja nyt miulla on taas uusi leima passissa :).

Happihyppely

2008-10-05T20:48:00.002+03:00

Ollaan oltu niin jumissa sisätiloissa viimeaikoina, että päätettiin tänään Hannan ja Chiaran kanssa käydä vähän ulkoilemassa. Yliopiston alueelle kuuluu suojeltu puisto, jonka läpi kulkee luontopolku. Hirmu kivan näköistä aluetta, jonne pitää mennä takaisin parin viikon päästä, kunhan ruska pääsee kunnolla vauhtiin tälläkin alueella.

Ensi viikko tulee olemaan tosi kiireinen, miulla on kaksi esitelmää ja kolme esseenpalautusta edessä. Kaiken kumminkin pelastaa viikonloppu, perjantaina suunnataan Jennyn ja ehkä Candacen kanssa kohti New Yorkia :).

Byrokratiaa

2008-09-30T22:37:00.006+03:00

Homman nimi on tämä: tarvitsen Brockin opiskelijakortin lisäksi kansainvälisen ISIC-kortin, jolla saa täällä alennuksia bussi- ja junaliikenteestä. Koska varsinaisen opiskelijakortin saaminen sujui hyvin kivuttomasti (hommaan taisi kulua aikaa ehkä kymmenen minuuttia), ajattelin, että ei tämäkään voi kovin iso juttu olla. Kävin tänä aamuna ostoskeskuksen kuva-automaatissa (4 kuvaa 4 dollaria, eli ihan kohtuuhintainen), ja vaikka en ole ihan varma, että tunnistanko itseni kuvasta, passikuva korttiin kumminkin on valmiina. Marssittiin sitten Candacen, toisen vaihtarin, kanssa oppilaskunnan toimistoon, josta korttia saa hakea. Meille molemmille ojennettiin kaavake, jossa kyseltiin perusyhteystietoja ja todistusta siitä, että olemme päätoimisia opiskelijoita. Jälkimmäinen osuus osoittautui odotettua haasteellisemmaksi. Todistukseksi kelpaa leima jonka saa opiskelijapalveluiden kansliasta (joka on toisella puolella kampusta, go figure...). No, ei siinä mitään, sinne siis. Paikan päälle päästyämme kanslisti ystävällisesti ilmoitti meille, että juu leiman saa kyllä täältä, se maksaa viisi dollaria ja hakupaperin voi hakea leimattuna takaisin kahden (2) työpäivän kuluttua. Just. Sen paperin läpikäymiseen ja leimaamiseen menee max. 10 sekuntia, mutta ihan kuinka vaan. Nähtäväksi jää, että kuinka kauan varsinaisen kortin saamiseen menee. Prosessista vaan tulee vahvasti mieleen tämä pätkä (filmi on ranskankielinen, mutta pääpiirteissään juoni on se, että Asterixin ja Obelixin pitää saada kaavake A-38 virastosta):

Hehkutan vielä täälläkin

2008-09-27T20:20:00.004+03:00

Hennalle kiitos kortista (ja Tiinalle ja Pinjalle kiitos terkuista) :D! Miusta on niin kiva saada etanapostia aina välillä. Ja tuo kortti on vielä ihan tosi söpö.

Kamerakriisi, viinifestivaalit ja yliopistolätkää

2008-09-27T16:56:00.005+03:00

Siinä aiheitamme lähipäiviltä, höysteenä jonkin verran opiskelua, täällä tosiaan tykätään esitelmistä ja esseistä ihan pitkin lukukautta, joten niiden parissa saa puurtaa varsin runsaasti lähi(kin)viikkoina.

Tämä viesti on tosiaan kuvaton, miun vanha, ei-niin-uskollinen kamerani sanoi sopimuksen irti tuossa toissapäivänä. Se on kiukutellut aiemminkin ikänsä ja jokusen saamansa kolhun takia, mut nyt se ei enää kerta kaikkiaan toimi. Koska en suostu viettämään täällä aikaani kameratta (suunnitelmissa on reissuja mm. New Yorkiin, Montrealiin ja Ottawaan joista olisi kiva saada muutama kuva muistoksi), kävin eilen hankkimassa uuden. Se ei kuitenkaan ehtinyt eilisten tapahtumien dokumentointiin, joten toistaiseksi ollaan ilman kuvia, lisään todennäköisesti muutaman sen jälkeen kun olen saanut niitä kopioitua kameran kanssa liikkuneilta.

St. Catharines järjestää joka vuosi viinifestivaalit, Niagara Grapes and Wine Festival on kolmessa eri osassa, yksi osa tammikuussa, toinen heinäkuussa ja kolmas nyt syyskuussa. Syyskuun osuus kestää reilun viikon, ja tapahtumia on ollut runsaasti. Läheskään kaikkeen ei voi osallistua, ja erityisesti parin mielenkiintoisen keikan missaaminen harmittaa, mutta joka paikkaan ei kerta kaikkiaan repeä. Eilen kuitenkin vuorossa oli tapahtuma, joka järjestettiin kätevästi miun asuntolan ulkopuolella. Kyseessä oli Grape Stomping, eli...no, tallottiin viinirypäleitä. Stompingiin piti ilmoittautua joukkueina, ja jokaiselle joukkueelle oli sitten varattu alue ja saavillinen viinirypäleitä murskattavaksi. Parhaiten pukeutunut joukkue myös palkittiin (meidän joukkueella ei ollut asua, mut hauskaa oli silti). Rypäleet tosiaan tallottiin ihan puhtaalla lihasvoimalla, ja loppuvaiheessa murskatut rypäleet olivat myös oivallisia aseita naapurijoukkueen tulittamiseen. Sottaista? Kyllä. Hauskaa? Erittäin. Murskattujen rypäleenkuorten ja muun roskan saaminen irti hiuksista olikin sitten jo toinen juttu.

Illalla puolestaan mentiin katsomaan Brockin ja Guelphin välistä lätkäpeliä. Olin unohtanut kuinka viileää jäähallissa onkaan, joten vähän vilu meinasi tulla, mutta muuten oli kyllä ihan hurjan hauskaa. Meidän joukkue voitti 4-3, ja peli oli kivan tasainen, joukkueet teki maaleja vuorotellen ja ratkaisumaali tuli ihan viime minuuteilla. Oman viihdearvonsa tarjosi myös ne vaihtarit jotka näki jääkiekkoa ensimmäistä kertaa :). Haastetta tuli puolestaan siitä, kun yritin selittää sääntöjä oman, hatarahkon, tietopohjani kautta. Mikä hemmetti on poikittainen maila englanniksi?

Päivällinen bahamalaisittain

2008-09-22T18:02:00.002+03:00

Hyvää oli. Ja mukavaa vaihtelua asuntolaruokailuun. Tuli vaan ikävä omaa keittiötä, ja ennen kaikkea jääkaappia.

Rento viikonloppu

2008-09-21T02:58:00.011+03:00

Tämä viikonloppu menee aika rauhallisissa merkeissä. Tänään oltiin keskustassa Taran, Jennyn ja Williamin kanssa, ja käytiin lounaalla, torilla ja Niagaran viinifestivaaleilla, jossa maistelin ice winea, hyvää (ja KALLISTA) jälkiruokaviiniä, joka tehdään jäätyneistä rypäleistä. Lisäksi kävimme ruokaostoksilla, sillä huomenna Tara laittaa bahamalaista ruokaa, ja myös miut on kutsuttu syömään ja avustamaan ruoanlaitossa, ilmoittaudun kuorimaveitseni (mitä, eikö kaikki ota kuorimaveistä mukaan matkalle?) kanssa palvelukseen huomisaamuna kello kymmenen. Raportti seuraa myöhemmin.

Käynti ruokakaupassa on täällä edelleenkin jonkinlainen elämys, vaikka siellä on jo jokusen kerran ehtinyt piipahtaa. Se vaan on niin erilaista. Pakkauskoot on välillä aika huimia, esimerkiksi riisiä ja pastaa voi saada suurimmillaan kahdeksan kilon pusseissa. Hilpeyttä aiheuttaa (kuulemma useinpien ulkomaalaisten joukossa) maito, jota myydään paitsi meille tutuissa tetroissa myös muovipusseissa (!). Itse olen myös suurella mielenkiinnolla jo muutaman kerran hedelmäosastolla vieraillessani tutkinut hedelmille tarkoitettua pesuainetta. Onko paikalliset vaan neuroottisempia hedelmien puhtauden suhteen, vai onko niissä täällä enemmän lisäaineita? Ja miksei Fairy kelpaa, kun tuokin aine pitää huuhdella vedellä pois? Shrek-pastan huomasin tänään ensimmäistä kertaa.

Onko muuten jotain erityistä, mitä haluaisitte miun elosta täällä tietää? Kysymyksiä saa esittää.

Usvainen Toronto

2008-09-14T05:37:00.008+03:00

Tänään oli kansainvälisten opiskelijapalveluiden järjestämä Toronton reissu. Koulun puolesta siis tarjottiin kyyti yliopistolta Torontoon ja takaisin, ja paikan päällä oli reilu seitsemän tuntia aikaa tehdä mitä halusi. Itse lähinnä kävelin ympäri kaupunkia Jennyn, Candacen, Williamin ja Barbran kanssa. Kilometreja taittui jokunen. Ilma ei ollut paras mahdollinen, se alkoi sumuisena ja taittui loppuajaksi sumuiseksi ja vetiseksi (= satoi, kovaa.), mutta kaupunki onnistui silti vaikuttamaan. Takaisin on päästävä, ja ensi kerralla ehkä kierrellään pienempää aluetta pidempään, jotta ehtii katsella maisemia rauhassa. Usva muuten teki yläilmoissa olevista maisemista aika vekkulin näköisiä, ihan kuin joku olisi ottanut pyyhekumin käteen ja kumittanut rakennusten yläosat haaleiksi. Ylimmässä kuvassa on siis CN Tower, eli yksi maailman korkeimmista rakennuksista. Vierailu torniin sisälle jäi odottamaan kirkkaampia ilmoja, jolloin näkymistä saa todennäköisesti enemmän irti.

Arkirutiinien opettelua.

2008-09-13T04:59:00.004+03:00

Ensimmäinen kokonainen opiskeluviikko täynnä. Luvassa mielenkiintoinen syksy, ja aika eri lailla rytmitetty kuin mitä Joensuussa olisi. Viikkotunteja ei ole kuin 12 (oppitunnit muuten kestävät joko 50 tai 100 minuuttia), mutta luokkahuoneen ulkopuolellekin riittää kyllä tekemistä. Kaikki kurssini ovat rakennetta luento + seminaari, eli joka viikko on kahden tunnin luento ja tunnin seminaari, jossa syvennetään aihetta, lähinnä keskusteluiden ja opiskelijoiden pitämien esitelmien avulla. Opiskelijoiden oletetaan valmistautuvan molempiin etukäteen lukumateriaalien avulla. Lisäksi kaikkiin kursseihin kuuluu esseitä ja useimpiin myös tentti. Pikanttina yksityiskohtana on se, että vaikka oma pedagogisten orientoiva harjoitteluni jääkin ensi vuodelle, yhteen kurssiini täällä liittyy hyvin samankaltainen harjoittelu, sillä käymmen kymmenen viikon ajan seuraamassa kielikursseja kolme tuntia viikossa, ja teemme näiden pohjalta raportit oppimastamme.

Kampusalueella sijaitsee myös kuntokeskus, jossa on mahdollista käydä salilla, jumpissa, uimassa, juoksemassa ja pelaamassa erilaisia pelejä. Itse ostin kausikortin jumppa- ja spinningtunneille, ja ensimmäisen kerran kävin urheilemassa eilen. Tehokasta oli, useamman kuukauden jumppatauon ansiosta lihakset ilmoittavat olinpaikoistaan ja tämänhetkinen notkeustila muistuttaa kokovartalolukkoa... No jospa kroppa vetreytyisi sunnuntaihin mennessä, silloin olisi tarkoitus taas kiusata itseään.

Ihmiset täällä on tosi mukavia, kanadalaisia olen tavannut lähinnä asuntolassa ja luennoilla, mutta muiden vaihtarien kanssa on tullut vietettyä enemmän aikaa. Meitä on täällä ainakin Saksasta, Ranskasta, Itävallasta, Briteistä, Tanskasta, Ruotsista, Italiasta, Venäjältä, Belgiasta, Etelä-Afrikasta, Meksikosta, Bahamalta, USA:sta, Koreasta, Kiinasta, Australiasta, Suomesta, ja, ja ja...unohdin taatusti jonkun maan.

Sellaista tältä erää. Huomenna Torontoon!

Niagara Falls

2008-09-07T17:06:00.006+03:00

Eilen oli täysi päivä, joka alkoi uusille vaihtareille pakollisella orientaatiolla kello yhdeksän. Opittuamme Kanadan verojärjestelmästä ja vaihto- ja kansainvälisiä oppilaita koskevista säädöksistä työpaikkojen suhteen, yliopiston liikuntamahdollisuuksista, turvallisuusasioista ja vapaa-ajanviettomahdollisuuksista sekä syötyämme lounaan oli aika suunnata kohti Niagaran putouksia. Putokset tuli nähtyä läheltä ja kaukaa; edestä, ylhäältä ja sivulta; niiden taaksekin olisi päässyt mutta se on kuulemma kallista ja turhaa, kun nähtävissä ei ole juuri muuta kuin kalliota. Hienot ne on, edelleen :). Vastapainoksi muu kaupunki olikin sitten karmivuudessaan jopa hieman huvittava turistirysä. Brockiin palattiin joskus iltaseitsemän maissa, ja illalla käytiin vielä pienessä ryhmässä hohtokeilaamassa.

Port Dalhousie

2008-09-07T16:54:00.004+03:00

Port Dalhousiessa, tämän kaupungin pohjoisosassa, Ontario-järven rannalla sijaitsevassa satamassa/hiekkarannalla pidettiin grillijuhlat perjantai-iltana. Vaikka sää oli aika kammottava varsinkin loppuillasta, tarjolla oli mukavaa seuraa, hyvää ruokaa ja hienot maisemat (pitänee tosin vielä palata jos tulee lämpimiä ja aurinkoisia päiviä, alueella voisi olla vielä kivempaa). Alueella oli myös hirmu kotoisia baareja, mm. yksi nimeltänsä "Welcome to my village", jossa istuttiin iltaa.

St. Catharines

2008-09-05T21:02:00.003+03:00

Terveisiä St. Kitts'stä!
Saavuin tänne maanantaina, ja koko orientaatioviikko on ollut melkoista hulinaa. Uusia ihmisiä on tullut tavattua runsaasti, ja varsinkin toisten vaihtareiden kanssa on tullut vietettyä paljon aikaa. Kampusaluekin alkaa päivä päivältä tuntua tutummalta, vaikka aluksi paikka tuntui kovin sekavalta. Asun siis DeCew -nimisessä asuntolassa, joka on kampuksen asuntoloista vanhin. Se näkyy mm. huoneiden kalusteissa, mutta ei niin paljon, että asia varsinaisesti häiritsisi. Yllä jokunen kuva huoneestani sekä maisemasta, joka avautuu ikkunasta vasemmalle. Asuntolassa asuu enimmäkseen ensimmäisen vuoden opiskelijoita, eli 17- ja 18-vuotiaita. Toisin sanoen tunnen oloni joskus vanhaksi ;). Omanikäistä seuraa on kumminkin löytynyt muiden vaihtareiden joukosta.

Yliopiston orientaatioviikko alkoi tosiaan maanantaina (joka oli myös kampuksella asuvien muuttopäivä) ja jatkuu sunnuntaille asti. Ohjelmassa on ollut mm. shoppailureissuja Walmartiin ja Ikeaan - tosi tarpeellisia sillä asuntolan puolesta ei tullut kuin ihan perusjutut, mm. tyyny ja täkki sekä lakanat piti ostaa itse - tutustumiskierroksia kampukselle ja kaupunkiin, ja erilaisia sosiaalisia tapahtumia, kuten bileitä, ulkoilmaleffailtoja ja grillijuhlia (tulossa tänä iltana). Luennot alkoivat torstaina, omalta osaltani tosin vasta tänä aamuna, osallistuin kanadalaista kulttuuria käsittelevän kurssin luennolle. Paikallinen opiskelutyyli vaikuttaa mielenkiintoiselta, kursseihin kuuluu usein luentoja ja seminaareja, ja seminaareissa käsitellään luennon aihetta pienemmissä ryhmissä. Opiskelijan tuntiaktiivisuus seminaareissa vaikuttaa suuresti arvosanaan (eli parasta päästä äkkiä eroon esiintymiskammoista). Lisäksi kirjoitetaan esseitä ja tehdään ainakin lopputentti, joskus myös välitentti tai -tenttejä.

Stratford ja St. Jacobs

2008-08-31T18:53:00.007+03:00

Lähiseutumatkailua. Torstai-iltana vierailu Stratfordin Shakespeare-festivaaleilla, jossa kävimme katsomassa Shaw'n Caesar and Cleopatran (villi veikkaus, että suomennettu versio kulkee nimellä Caesar ja Kleopatra), jonka pääroolissa oli Christopher Plummer (!!). Halleluja. Aivan mielettömän hieno esitys, ja ennen kaikkea varmistaa mielikuvaani siitä, että näytelmät olisi tosiaan hyvä kokea näyteltynä eikä luettuna. Näytelmä on saanut paikallisessa mediassa huippuarvostelut, enkä yhtään ihmettele miksi. Lavastus ja puvustus oli tosi yksityiskohtaista ja sulavaa, ja näyttelijät taitavia. Erityisesti Plummer! Miten joku voi olla niin hauska ja samaan aikaan vaikuttava myös esityksen vakavammissa osissa. Kuusikymmentä vuotta näyttämökokemusta voi vaikuttaa asiaan. Ilta oli ilman muuta elämys.

Statford on muutenkin hirmu sympaattisen oloinen kaupunki. Asukasluvultaan se on aika pieni (n. 30 000 asukasta) mutta Shakespearefestivaalin ja hyvätasoisen ravintolakoulunsa takia kuulemma todella vireä kaupunki ympäri vuoden. Sieltä saa myös vaarallisen hyvää suklaata, ja siellä on hirmu hieno inuiittitaidetta myyvä galleria, josta joudun ehkä hankkimaan itselleni syntymäpäivälahjan lokakuussa, mutta siitä lisää myöhemmin.

Eilen vuorossa oli puolestaan St. Jacobs, pikkukylä ehkä puolentoista tunnin ajomatkan päässä Lontoosta. Paikka on tunnettu erityisesti mennoniittayhteisöstään. Alueella pidetään joka viikko ainakin kahdesti (kesällä useammin) farmers' market eli toritapahtuma, jonne paikalliset maanviljelijät tuovat tuotteitaan myytäväksi. Muutaman kilometrin päässä on puolestaan kylän keskusta, jossa on pikkukauppoja, museoita (esimerkiksi yksi, joka kertoo vaahterasiirapin valmistuksesta) ja ravintoloita (joista yhdessä myydään luvattoman pahoja ranskalaisia). Tämä viikonloppu on pitkä viikonloppu sillä maanantai on Labour day ja pyhäpäivä. Viikonloppu merkitsee myös kesän päätöstä siinä mielessä, että suurin osa kouluista avaa ovensa ensi viikolla, ja suurin osa ihmisistä tekeekin pienen retken jonnekin. Tämä oli nähtävissä myös St. Jacobsissa; porukkaa oli aivan hillittömästi.

Postiosoite

2008-08-29T18:01:00.003+03:00

Kirjeitä ja kortteja saa laittaa vapaasti osoitteeseen

Sanna Lötjönen
D0631B DeCew
Brock University
St. Catharines, Ontario
L2S 3A1
Canada

Veikkaisin, että postitusajat pyörii viiden ja kymmenen päivän välillä.

Kanadan puhelinnumero

2008-08-29T00:10:00.003+03:00

Kävin tänään hankkimassa paikallisen puhelinliittymän ja -numeron, joten viestit kannattaa laittaa numeroon +1 289 668 7244. Toki saa soittaakin jos haluaa ;).